Ainahan sitä valmiina ollaan.. johonkin. Kaheksakytluvun alkupuolella tuli ko "seurassa" käytyä. Kivaahan se oli ja nyt ensimmäiseksi muistuu mieleeni kananmunan paistaminen TALVELLA kiven päällä. Se meni jotakuinkin näin:
Etsitään kivi, (huomaa, että on talvi).
Tehdään valkia kiven päälle. (taidettiin jollain tuluksilla sytyttää, soon sitä survivallia)
Poltetaan "riittävän kauan" tulia kiven päällä, kunnes kivi on paistovalmis.
Putsataan nuotin jäljet
rikotaan kananmuna kuuman? kiven päälle.
Odotetaan paistumista
lopuksi syödään tuotos.
Teoriassa se meni noin... ja taisi ne munat tulla syödyksikin kuitenkin.
Terveisiä vaan hra Arvennolle, vieläkö lienet keskuudessamme.
btw. Jossain mulla lienee vielläkin tuo hieno vaaleansininen kauluspaita, huivi ja vyö vaan ko tietäs missä?
🙂