Anders Johan Sjögren (1794 – 1855) tunnetaan historian, kansatieteen ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen tutkijana, tutkimusmatkailijana ja Pietarin (Venäjän) tiedeakatemian akateemikkona. Sjögren syntyi 8.5. 1794 Iitin pitäjän Sitikkalan kylässä suomenkieliseen suutarinperheeseen. Lahjakkuutensa ansiosta hän pääsi Iitin pappien avustamana Loviisan alkeiskouluun, josta opintie vei hänet Porvoon lukioon ja Turun akatemiaan. Sjögren kuului ns. Turun romantiikan keskeisiin henkilöihin ( Arwidsson, Poppius, Gottlund), joiden tavoitteena oli luoda maallemme historia, kieli ja kirjallisuus. Tätä tavoitetta toteutettiin käytännössä keräämällä ja julkaisemalla kansanrunoja.
Sjögren valmistui Turun akatemiasta vuonna 1819 ja muutti Pietariin. Venäjän entinen ulkoasiainministeri kreivi Nikolai Rumjantsev (1754 – 1826) etsi suomalaista tiedemiestä, joka olisi valmis tutkimaan Venäjän itäisten osien historiaa, kieliä ja kansatiedettä. Sjögrenin tavoitteena oli päästä tälle tutkimusmatkalle. Pietariin hän halusi oppiakseen venäjää ja löytääkseen sopivaa kirjallisuutta. Venäjän halu tukea ja edistää suomensukuisten kansojen tutkimista oli osa keisarikunnan sisäpolitiikkaa. Oltiin myös yleisesti kiinnostuneita kartoittamaan Venäjän alueella asuvien eri vähemmistökansojen elinoloja, tapoja ja kieliä, jotta niitä olisi helpompi hallita.
Sjögren toimi aluksi kotiopettajana, ja vuonna 1823 hänestä tuli kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitaja. Suomen ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder (1777 – 1841) vakuuttui Sjögrenin matkasuunnitelmasta, ja hänen suosituksestaan keisari Aleksanteri I myönsi Sjögrenille apurahan Lappiin ja Pohjois-Venäjälle suuntautuvaa tutkimusmatkaa varten.
Matka kesti liki viisi vuotta (1824 – 1829) ja ulottui Karjalasta ja Suomen Lapista Kuolan niemimaalle Arkangeliin, Aunuksen vepsäläisalueille ja itään aina Permin kuvernementtiin asti. Sjögrenin tavoitteena oli etsiä suomen kielen jälkiä sukukansojen parista. Vuonna 1826 hän muokkasi keräämäänsä aineistoa ja kirjoitti siihen perustuen teoksen Anteckningar om församligarne i Kemi-Lappmark. Teoksessa Sjögren todisti suomen ja saamen kielen olevan sukua toisilleen hyödyntämällä keräämiään paikan- ja sukunimiä. Aunuksessa Sjögren identifioi siihen asti tuntemattoman heimon ja kielen: vepsäläiset ja vepsän kielen. Vuonna 1827 Sjögrenistä tuli Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen ja hän ryhtyi kokoamaan tutkielmaa komeista eli syrjääneistä. Teos Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch julkaistiin vuonna 1829.
Tutkimusmatkan jälkeen Sjögren nimitettiin tiedeakatemian Venäjän historian ja muinaistieteen apulaiseksi.Virkavelvollisuuksien ohella hän esitteli keräämäänsä aineistoa esitelmissä, artikkeleissa ja julkaisuissa. Esimerkiksi teoksesta Über die Finnische Bevölkerung des St.-Peterburgschen Gouvernements und über den Ursprung es Names Ingermanland tuli klassikko, jonka luonnehdintoja Inkerinmaan väestöstä siteerattiin useissa teoksissa yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1832 Sjögren nimitettiin ylimääräiseksi akateemikoksi, ja samana vuonna hänet kutsuttiin tanskalaisen ”Det Konglige Nordiske Oldskrift-Selskabin” jäseneksi. Vuonna 1833 Sjögren valittiin tiedeakatemian toisen osaston kirjastonhoitajaksi ja hän sai Pyhän Annan ritarikunnan 3. luokan ritarimerkin – iittiläisen pitäjänsuutarin pojasta oli tulossa venäläisen virka-aatelin jäsen.
Ollessaan kesällä 1834 hoidattamassa silmäänsä Vesilahdella Laukon kartanon isännän arkkiatri J.A. Törngrenin (1772 – 1859) luona Sjögren tutustui Elias Lönnrotiin (1802 – 1884). Heidän välilleen muodostui Sjögrenin kuolemaan asti kestänyt ystävyyssuhde. Sjögrenin vaikutus Lönnrotin oppi-isänä näkyy mm. Lönnrotin kirjoituksissa ja erityisesti Uuden Kalevalan historiallisessa johdannossa.
Lääkärin kehotuksesta Sjögren lähti vuonna 1835 matkalle kohti Kaukasusta hoidattaakseen pahenevaa silmäsairauttaan Mustanmeren rannikon kylpylöissä. Matkasta muodostui hedelmällinen tutkimusmatka. Sjögren perehtyi erityisesti indoiranilaiseen osseetin kieleen. Osseetin kielioppi ja sanakirja julkaistiin vuonna 1844, ja sen ansiosta Ranskan tiedeakatemia myönsi Sjögrenille arvostetun Volneyn palkinnon. Samana vuonna Sjögrenille luotiin uusi akateemikon virka Pietarin tiedeakatemiaan: suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen kieli- ja kansatieteen akateemikko. Tämä oli tieteenalan ensimmäinen akateeminen oppituoli.
1840-luvun alussa Sjögren järjesti suojatilleen Mathias Alexander Castrénille (1813 – 1852) mahdollisuuden osallistua tiedeakatemian laajalle Länsi-Siperian tutkimusmatkalle. Tämän tutkimusmatkan tulokset loivat Castrénille aseman ensimmäisenä suomen kielen professorina Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä.
Viimeisinä elinvuosinaan Sjögren keskittyi komin ja liivin kieliin. Hän teki vielä tutkimusmatkoja Viron kautta Liivin- ja Kuurinmaalle (Latviaan). Vuonna 1845 hänet nimitettiin tiedeakatemian kansatieteellisen museon johtajaksi ja samana vuonna hän sai myös valtioneuvoksen arvon.
Lähde: www.iitti/yhdistykset/sjogren
Kätkön lähellä on luonnonkiveen kiinnitetty Sjögren-reliefi. Auton voit jättää vaikka lähistöllä olevan kesäkioskin parkkipaikalle.