Skip to Content

This cache has been archived.

Jyffe: Kätkö on todellakin jästitty. Koska paikka on muutenkin mullistuksen alla, niin laitan kätkön arkistoon.

More
<

Delirium Tremens

A cache by Jyffe Send Message to Owner Message this owner
Hidden : 10/5/2009
Difficulty:
2.5 out of 5
Terrain:
1.5 out of 5

Size: Size: small (small)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Related Web Page

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

[FI] Tämän mysteerin ei pitäisi haastaa aivoja liiaksi, vaan olla hauska ja opettavainen tarina iloksenne :)
[EN] This mystery should not tax brains too much, but rather be a funny and educating story to entertain you :)



[FI] Annetut koordinaatit eivät osoita kätkölle, tai edes anna kummoistakaan vinkkiä sen sijainnista, joten, annettakoon tarinan alkaa...
[EN] Given coordinates do not point to the cache, nor they give much hint of whereabouts of the cache, so, let the story beign...


[FI] Herääminen ei ollut koskaan ollut eläessäni yhtä kamalaa. Olin kylmissäni, pahoinvoiva ja kaikkien päänsärkyjen äiti hakkasi päätäni turraksi. En uskaltanut avata silmiäni heti, vaan koetin ottaa selvää ympäristöstäni muilla, joskin hieman turrilla, aisteillani. Tunsin kylmän ja kovan soran allani, jotain joka tuntui kuivilta lehdiltä ja jotain kovaa ja pitkää vasemmalla puolellani. Kuulin ihmisten puhuvan ja nauravan jossain lähettyvillä. Haistoin vahvan ja kitkerän tuoksun, kuin virtsan. Avasin vasemman silmäni.Oli melko pimeää, mikä oli hyvä asia. Aukaisin toisenkin silmäni, mutten nähnyt juuri muuta kuin tumman taivaan päälläni. Käänsin päätäni hieman liian nopeasti ja maailma alkoi heti pyöriä ympärilläni. Suljin nopeasti silmäni ja odotin vointini parantumista. Avasin silmäni uudelleen ja käänsin jälleen päätäni, hitaammin tällä kertaa tosin. Silmäilin ympäristöäni hetken ja todellakin makasin soralla kuivien lehtien keskellä ja vasemmalla puolellani kasvoi suurehko koivu. Paikka näytti kovasti parkkipaikalta. Huokaisten suljin silmäni taas ja keskityin kovasti ajattelemaan ja muistamaan...

Olin ollut vierailemassa ystäväni luona Sysmässä. Oliko se eilen? Vai viikko sitten... en todellakaan osannut sanoa. Kysessä oli ollut kuitenkin jonkinlainen juhlallisuus... kyllä, olin saanut ratkaistua todella kinkkisen Team Pitkiksen mysteerikätkön ja ratkaisu oli vaatinut jonkin verran viiniä auetakseen. Sattumoisin ystäväni oli ollut lähettyvillä liikematkalla ja sattui soittamaan minulle. Yksi asia johti toiseen ja löysin itseni hänen matkastaan matkalla kohti Sysmää, nautiskellen muutamia kylmiä oluita matkan varrella. Heti päästyämme perille, ystäväni korkkasi oluen myöskin ja siemaisi pitkän huikan vodkapullosta, vain päästäkseen kanssani tasoihin. Joimme muutaman oluen odotellessamme saunan lämpiämistä, vielä muutaman saunassa ja aika monta saunan jälkeenkin kylmän vodkan kyytipoikana. Jossain vaiheessa iltaa tunsimme halua lähteä pienelle ajelulle ja ystäväni soitti juuri ajokortin saaneelle serkulleen. Eikä aikaakaan, kun jo löysimme itsemme istumassa vanhan Toyota Corollan kyydissä, kiitäen yön lävitse. Sysmä - Palvala - Särkilahti... nimet opastekylteissä viuhuivat ohitsemme. Viimeinen asia jonka muistan siitä illasta on kyltti jonka mukaan saapuisimme viiden kilometrin päästä Tammijärvelle. Niin ja se, että joku lauloi "Kersantti Karoliinaa" uudelleen ja uudelleen. Sitten joku käänsi katkaisinta päässäni ja sammuin. Mikä ei ollut ollenkaan huono asia huomioiden sen, että laulaja oli todella huono...

Heräsin Corollan takapenkiltä ja sain viskipullon käteeni, ennenkuin ehdin sanoakaan mitään. Nousin istumaan, otin hyvänlaisen huikan pullosta ja jäin katselemaan ihmeellistä näkyä sivuikkunasta. Näin poron ohjastaman reen, jota veti tusina joulupukkia, ohittavan autoamme. Kuulin poron huutavan meille "Kiitoksia vierailusta Vikajärvelle ja tervetuloa uudelleen!", ennen nousemistaan lentoon ja lentämistään minne sitten joulupukkien kiskomat porot ikinä lentävätkään. Niinkuin se minua kiinnostaisi. Ojensin pullon takaisin ystävälleni ja aioin kysyä hänen serkultaan minne olimme menossa, kun huomasin ettei hän ollut serkku ensinnäkään, vaan Elvis. Hän kertoi kohteemme olevan Kemijärvi ja että reittimme kulkisi Ketolan kautta ja alkoi laulaa meille suurimpia hittejään. Luulen, että oikeasi uneksin, tai ainakaan en luule Elviksen koskaan laulaneen oikeasti "Kersantti Karoliinaa", ei vaikka hän kuinka koetti toisin väittää...

Heräsin taas. Oikeasti tällä kertaa. Olin yltä päältä hiessä ja tunsin oloni todella säikyksi. Yhtäkkiä tunsin jotain lämmintä ja karvaista ryömivän peittoni alla ja loikkasin huutaen sängystä, iskien pääni yöpöytään niin tehdessäni. Mekkala herätti ystäväni, lämpimän ja karvaisen jonkin omistaja... hänen jalkansa siis. Näytti siltä, että olimme viettäneen lämpöisen ja läheisen yön yhdessä. Yök. Nauttiessani jotain hermoja rauhoittavaa minibaarista huomasin pöydällä käyntikortin jonka mukaan olimme Hotelli Tiiranlinnassa. Ihmettelin tovin, kuinka olimme joutuneet Raaheen, mutta sitten ajattelin ettei sen ollut niin väliä kunhan jossain lähettyvillä olisi Alko. Ystäväni nousi ylös myöskin ja kertoi serkkunsa olevan takaisin hetkellä millä hyvänsä aamupalalta, jonka jälkeen lähtisimme tien päälle jälleen suuntana Vihanti, Pulkkila, Pyhäntä ja lopulta Iisalmi. Se sai minut miettimään, josko Oluset-festarit olivat jo ohitse... Väliäkö hällä, ajattelin, ja avasin uuden pullon.

En ole aivan varma oliko välissä päivä, vai kaksi, mutta seuraava asia josta olin varma oli se, että olimme Porissa. Tai itse asiassa lähdimme juuri Porista takapaksi täynnä viinaa. Lähtö oli aika rankka ja olimme juoneet puoli pulloa absinttia jo ennen kuin saavuimme Kankaanpäähän. Väittäisin, ettemme olimme vasta Pomarkun tienoilla silloin. No, meillä oli paljon samaa lajia jäljellä, joten ei syytä huoleen...

Be happy... don't worry... ja mikäs on ollessa huoleton ja onnellinen, kun puoli tusinaa kirkkaan vihreitä absinttikeijua pitää sinulle seuraa! Ne olivat niin kauniita ja ne tanssivat minulle koko matkan Ositunkulmasta Sysmään. Olimme palaamassa kotiin... tai ystäväni kotiin ainakin. Ja ne lauloivat myös... mutta ainoa laulu jonka ne osasivat oli "Kersantti Karoliina" ja se alkoi itse asiassa käydä jo hermoilleni... Jopa niin paljon, että päätin herätä harhakuvitelmistani!

Ja katsos... emme olleetkaan palaamassa kotiin, vaan ajamassa yön halki jonnekin aivan muualle... Tie ja maisema näyttivät tutuilta tosin. Ja niin ne olivatkin, tuntisin tämän reitin milloin tahansa. Niin monta kertaa olin sen ajanut itsekin, aloittaen Pirkkalasta, ohittaen Ylöjärven ja Kyröskosken... jatkaen aina Vaasaan saakka. Selkeä hetkeni ei jatkunut kovin pitkään tosin ja aivan liian pian tuttu turtumus otti sijansa jälleen. Ehdin juuri ja juuri toivoa uneksivani taas absinttikeijuista, mutta sen sijaan sainkin Elviksen taas uniini. No, aina ei voi voittaa, eihän?

Viimeisin etappimme oli vienyt meidät aina Utsjoelle saakka, josta olimme viimeiset tunnit olleet palailemassa hiljakseen etelään päin. Oulu, Pyhäjärvi, Viitasaari... paikannimiä jotka painuivat nopeasti unholaan, kunnes saavuimme Jyväskylään. Pidimem tauon Keljonkankaan ABC:llä ja nautittuani hampurilaisaterian ja sikspäkin kaljaa päätin, että tämä riittäisi osaltani. En jatkaisi enää kilometriäkään ystäväni ja tämän mielipuolisen autonkuljettajaserkkunsa seurassa. Ennen vaikka kävelisin kotiin...

Edellinen oli itse asiassa viimeisin muistikuvani ennen heräämistäni muutama minuutti aiemmin. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka olin onnistunut päätymään nykyiseen olinpaikkaani, joka alkoi näyttää aina vain tutummalta silmissäni. Tunnustelin taskujani... puhelin, lompakko ja jopa kotiavaimeni olivat kaikki tallessa. Valittaen nousin seisomaan ja mietin seuraavaa liikettäni. Tunsin oloni edelleen kammottavaksi, mutta suuntasin kohti melua ja naurua lähettyvilläni. Ja aivan kuten uumoilinkin, nurkan takaa löytyi jo liiankin tutuksi käynyt pubi ja terassi! Olin kokenut niin kammottavan viikon (vai oliko niitä kaksi...) etten ikinä antaisi itseni päätyä vastaavaan uudelleen. Mutta ensin... tarjoilija, saisinko yhden ison oluen ja viskin jäillä, kiitos? Istuessani pöytään huomasin hukanneeni sittenkin jotakin, mutta ei sen väliä nyt kun minulla oli huurteinen olut kädessäni... lojukoon parkkipaikalla puolestani!

Alkometri


[EN] Waking up had never been this miserable in my life. I felt cold and nauseous and I had the mother of all headaches banging my head numb. I did not dare to open my eyes right away but tried to study my surroundings with my other, even somewhat dull senses. I felt cold and hard gravel under me, something that felt like dry leaves and something hard and tall on my left. I heard people talking and laughin not so far away. I did smell strong and bitter scent, like urine. I opened my left eye. It was quite dark, which was good. I opened my other eye too, but did not see much else than the dark sky above me. I turned me head a bit too quickly and immediately the world started to whirl around me. I quickly closed my eyes again and waited until I felt better. Again I did open my eyes and turned my head, bit slower, this time. I studied my surroundings for a while and indeed I was lying on gravel in middle of dried leaves and there was a birch growing tall on my left. The general surroundings looked really much like a parking lot. With a sigh I closed my eyes and started think hard and tried to remember...

I had been visiting a friend who lived in Sysmä. Was it yesterday? Or a week ago... I could not tell. It had been a celebration of some kind... yes, I had been able to solve out a really tricky mystery by Team Pitkis and it had required some wine before I had been able to come up with the solution. Accidently my friend had been visiting in nearby on business trip and happened to call me. One thing led to another and I found myself on the way to Sysmä with him and enjoying few beers during the way. Right after we get to his place, he opened a beer and took couple of long swigs from a vodka bottle, just to catch up with me. We drank couple of beers while waiting the sauna to warm up, some more in the sauna and quite few after the sauna with ice cold vodka. At some time during the evening, we felt like having a little roadtrip and my friend made a call to his cousin who had just received his driving license. Not long after that we found ourselces sitting in a old Toyota Corolla, speeding through the night. Sysmä - Palvala - Särkilahti... names in the signposts kept flashing by. The last thing I remember from that night was a sign telling that we were five kilometers from Tammijärvi. Oh, that and the fact that someone kept singing "Kersantti Karoliina" over and over again. Then someone turned the switch off in my head and I passed out. Which was not a bad thing, considering that the singer wasn't any good...

I woke up from back seat of the Corolla and was given a half a bottle of whiskey even before I had a change to say anything. I sat up, took a nice sip of whiskey and looked at a wonderful sight from the side window. There was a sled ridden by a reindeer, pulled by a dozen santa clauses and they were passing by our car. I heard the reindeer yelling us "Thank you for visiting Vikajärvi and have a nice day!" before taking off and flying to where ever reindeer pulled by flying santa clauses tend to fly. Like I cared. I passed the bottle back to my friend and turnd to ask from his cousin where we were heading to, when I noticed that it wasn't the cousin at all, but Elvis. He told that our destination would be Kemijärvi via Ketola and started to sing some of his greatest hits. I think that I was really dreaming, at least I don't think that Elvis used to sing "Kersantti Karoliina" no matter how many times he kept telling that to me...

I woke up. For real this time. I was sweating all over and feeling really jumpy. All the sudden I felt something warm and hairy crawling under my blanket and I leapt with a scream out of the bed, banging my head on the night table in the process. The racket woke up my friend, the owner of the warm and hairy thing... his leg, that is. It did seem that we have had a warm and cuddly night together. Yack. While getting something to sooth my nerves from the minibar I noticed a card on teh table telling that we were in Hotel Tiiranlinna. It made me wonder for a while how we had ended up to Raahe, but then I thought that it doesn't really matter as long as there would be Alko nearby. My friend got up too and told that his cousin should be back any minute from the breakfast, after which we would be hitting the road again towards Vihanti, Pulkkila, Pyhäntä and finally Iisalmi. That made me wonder if the "Oluset" festivals were over already... Well, does't matter really I though and opened a new one.

I'm not sure if it was day or two in between, but the next thing I was sure about was that we were in Pori. Or rather, we just left Pori with trunk full of booze. It had been a rough start and we had already consumed a half a bottle of absinth even before we managed to get to Kankaanpää. I'd say we were rather somewhere around Pormarkku by then. Well, we had plenty of the same stuff still, so no worries...

Be happy... don't worry... And what was it not to worry and be happy, while half a dozen brigh green absinth faeries were keeping me a company! They were so pretty and they kept dancing all the way from Ositunkulma to Sysmä. We were getting back to home... or back to my friends home at least. And they kept singing... but all tehy knew was "Kersantti Karoliina" and that was getting on my nerves really... Actually I got so pissed up that I decided to wake up from my hallucinations!

And look... we were not returning back to home, but driving through the night in some place totally different... The road and landscape around us seemed to be familar though. And so it was, I'd recognize this route any time. I had drove this way so many time before, starting from Pirkkala, passing by Ylöjärvi and Kyröskoski... continuing all the way to Vaasa. My clear moment wasn't oo long though and the all too familar slumber took place again. I had just enough time to wish to continue the dream about the absinth faeries, but instead I got Elvis again. Well, you can't win all the time, can you?

Our last stage had taken us all the way to Utsjoki, where from we had been slowly returning back to south last hours. Oulu, Pyhäjärvi, Viitasaari... names of the places soon forgotten before we finally arrvied to Jyväskylä. We had a break on ABC Keljonkangas and after having a hamburger meal and sixpack of cold beer I had decided that I had enough. I would not continue one single kilometer with my friiend and his crazy car driving cousin. I'd rather walk back to home...

That was actually my most recent memory I had before waking up just few minutes ago. I had no idea how I have managed to get to this place, which started to seem more on more familar in my eyes. I rummaged through my pockets... phone, vallet, even keys to my home were all there. Moaning I stood up and considered my next move. I still felt horrible, but I started towards the noices and laughter nearby. And just like I thought, ther was an all too familar pub and terrace right behind the corner! I have had such a horrible week (or was it even two...) that I would never ever let me go through such thing again! But before that... waitress, could I have one big beer and a scotch on the rocks, please? When I sat to the table I noticed that I had lost something afterall, but it didn't make any difference now really as I got my ice cold beer to my hands... it may lie on the parking lot as far as I cared!

Alcometer

Additional Hints (No hints available.)



 

Find...

49 Logged Visits

Found it 39     Didn't find it 2     Write note 4     Archive 1     Temporarily Disable Listing 1     Enable Listing 1     Publish Listing 1     

View Logbook | View the Image Gallery

**Warning! Spoilers may be included in the descriptions or links.

Current Time:
Last Updated:
Rendered From:Unknown
Coordinates are in the WGS84 datum

Return to the Top of the Page

Reviewer notes

Use this space to describe your geocache location, container, and how it's hidden to your reviewer. If you've made changes, tell the reviewer what changes you made. The more they know, the easier it is for them to publish your geocache. This note will not be visible to the public when your geocache is published.