Tafoni (joka suomessa merkitsee varsinaista rapautumisonkaloa)
on tullut suomen kieleen italialaisesta sanasta tafone (ontoksi
kovertunut lohkare).
Tafonit ovatkin antaneet aihetta moniin tarinoihin ja
uskomuksiin, ja tafoneita on käytetty myös uhripaikkoina johon
muinaissuomalaiset veivät viljaa, leipää, lihaa ja muuta ruokaa
pitääkseen jumalansa suosiollisina.
Tafoni saa alkunsa, kun kiven kylkeen muodostuu
rapautumisonkalo. Se on aluksi kuin tikankolo mutta voi kasvaa jopa
pienen huoneen kokoiseksi.
Ennen jääkautta Suomea peitti rapakalliokerros, jonka alaosassa
olevien rakojen kylkiin syntyi rapautumistaskuja. Jääkaudella
taskut olivat jäässä, ja jään sulaessa vesi huuhtoi taskut
puhtaiksi jättäen kiviin tyhjiä koloja – tafoneita.
Törmälän lohkareen suurimpaan tafoniin mahtuu sisään suurempikin
kätköilijä. Itse kätkö on lohkareen välittömässä läheisyydessä ja
paikalta näkyy myös itse tafoni.
Kätkön lähelle ei pääse autolla, kartalla lähimmäksi menevä tie
päättyy jo aiemmin talon pihaan eikä sieltä ole pääsyä. Voit jättää
auton Kaipiontien varteen. Parkkikoordinaatit ovat toisen pienen,
myös pihaan päättyvän tien pikku levennykselle turvallisen ja
kohteliaan välimatkan päähän talosta.
Lähteenä käytetty Suomen luonto -lehden artikkelia Kummia
koloja