Vartioharju on Vartiokylän kaupunginosan osa-alue, joka liitettiin Helsinkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Vartioharjussa on noin 6 000 asukasta. 1930-luvulla alueelle rakennettiin työläisasuntoja, ja seuraavalla vuosikymmenellä sinne rakentui huvilayhdyskunta. Rakennuskannan ikä vaihtelee noin satavuotiaista aivan uusiin rakennuksiin. Vartioharjun palveluihin kuuluvat koulut ja päiväkodit, muutama ravintola, kalastustarvikeliike, hammashoitola ja Alepa. Vartioharjussa on Vartiokylän ala-asteen koulu, entinen Vartiokylän kansakoulu. Sen itäsiivessä toimi 1970-luvun loppuun asti Vartiokylän sivukirjasto, joka lakkautettiin Itäkeskuksen kirjaston aloittaessa. Vartiokylän seurakunnan entinen pääkirkko sijaitsee Kiviportintiellä. Kirkossa on harrastustiloina palloilusali ja Vartiovuoren partiolippukuntien kotikolo. Kirkolla kokoontuu myös Vartio- ja Mellunkylän omakotiyhdistys.
Krepost Sveaborg on venäläinen nimitys ensimmäisen maailmansodan aikaisille linnoituslaitteille Helsingin ympäristössä. Suomi kuului tuolloin Venäjään, ja linnoitus oli osa laajaa Pietari Suuren merilinnoitusta. Sen tehtävä oli suojata Suomenlahden sulkevan rannikkotykistön asemia sekä Helsingin laivastotukikohtaa Saksan maihinnousulta. Linnoituksen keskuspaikka oli Sveaborgin, suomalaisittain Viaporin linnoitus, joka tunnetaan nykyisin Suomenlinnana.
Krepost Sveaborg eli Helsingin maa- ja merilinnoitus ensimmäisen maailmansodan lopussa v.1918 -
Kuvan lähde *)
Helsingin ympäristö linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914 -1918. Korkeimmille mäille rakennettiin maasta, kivestä ja hiekasta valleja, konekivääriasemia, betonisia bunkkereita ja tykkiasemia sekä linnoitusten välisiä yhdysteitä, joita kutsutaan myös tykkiteiksi. Riskutien pohjana on tällainen tykkitie.
Linnoitustöistä maksettiin hieman normaalitasoa parempaa palkkaa. Kaupunkiin virtasi työmiehiä ja -naisia muualta Suomesta. Työvoimapulaa yritettiin myös ratkaista tuomalla kesällä 1916 Kaukoidästä 2000-3000 vankia mm. tataareja, kirgiisejä ja kiinalaisia. Vankeja palautettiin kuitenkin pian takaisin Venäjälle. Syynä olivat heidän pohjoiseen ilmastoon sopimattomat varusteensa sekä kapinayritykset. Suomalaisiin tämä vajaan vuoden maassa oleskellut Kaukoidän ryysyinen lähetystö jätti kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen. Kiinalaisten puuhista kuulee vielä nykyäänkin runsaasti kertomuksia.
Kun Helsingin linnoitus valmistui, oli se vahvimpia sen ajan linnoituslaitteista. Tykkejä tässä maalinnoituksessa oli 463. Linnoituksen miesmäärä oli elokuussa 1917 seitsemän jalkaväkirykmenttiä, yhteensä noin 25 000 miestä.
Krepost Sveaborgin linnoitusketjua ei koskaan käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa. Maaliskuun 1917 vallankumous Venäjällä keskeytti linnoitustyöt. Suurtyöttömyys ja elintarvikkeiden puute olivat yksi syy sisällissodan syttymiseen vuoden 1918 alussa. Keväällä 1918 linnoituksen länsiosassa käytiin vähäisiä taisteluita saksalaisten vallatessa Helsingin. Venäläinen sotaväki oli tuolloin jo pääosin poistunut kaupungista ja asemia puolustivat punakaartilaiset.
Sodan jälkeen jäivät maarintaman rakenteet rappeutumaan Helsingin seudun metsiin. Varustuksia myös purettiin, sillä etenkin betonirakenteiden vahvikkeena käytetyt rautaosat olivat arvokasta materiaalia. Suurin osa tuliasemien raudoitetuista katoista räjäytettiin irti romuraudan keräämisen yhteydessä. Kiinnostus linnoituksen suojeluun virisi 1960-luvulla, ja pitkäjännitteiseen alueiden hoitoon päästiin 1990-luvulla.
Lähteet:
Lagerstedt, J. & Saari, M. 2000. Krepost Sveaborg - Helsingin maa- ja merilinnoitus ensimmäisen maailmansodan aikana, nettisivusto *)
Wikipedia: Krepost Sveaborg
Sirkku Laine (1996): Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä, julk. Helsingin kaupunki
John Lagerstedt (2003): Ensimmäisen maailmansodan aikaiset Vantaan Länsimäen linnoitukset - inventointikertomus, julk. Vantaan kaupungin viheralueyksikkö ja Urban II Elävä kaupunki -hanke
Anna Ojala (2003): Länsimäen linnoitusalueen kasvillisuuskartoitus, julk. Vantaan kaupungin viheralueyksikkö ja Urban II Elävä kaupunki -hanke