(pohjoissaameksi Sápmi, koltansaameksi Sääˊmjânnam, inarinsaameksi Säämi, ruots. Lappland, ven. Лапландия) Suomeksi Lappi)
Geologia on maapallon, lähinnä sen kiinteän kuoren kehitystä, rakennetta ja koostumusta käsittelevä tiede. Geologian sovelluksista tärkeimpiä ovat malmien, teollisuusmineraalien, rakennuskivien ja hyödyntämiskelpoisten maalajien etsintä ja tutkiminen. Geologista tietoa tarvitaan myös pohjavesitutkimuksissa. Nykyisin geologiaa hyödynnetään yhä enemmän rakentamisessa ja ympäristönsuojelussa. Suomessa alan huomattavin tutkimuslaitos on korkeakoulujen ja yliopistojen ohella Geologian Tutkimuskeskus. Geologia on laaja-alainen tiede. Geologiassa sovelletaan erityisesti fysiikkaa ja kemiaa maapallon ja sen kiinteän kuoren tutkimisessa. Geologia muodostuu useista alatieteistä, joista tärkeimpiä ovat. •kristallografia (eli kidetiede) on kiteisen olomuodon erityispiirteitä tutkiva tiede •mineralogia on mineraalien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, syntyä sekä esiintymistä tutkiva tiede •petrologia on kivilajien syntyhistoriaa ja alkuperää tutkiva tiede •petrografia on kivilajien luokittelua, kuvaamista ja mineraalikoostumusta tutkiva tiede •malmigeologia on malmien mineraalikoostumusta, rakennetta, syntyä ja esiintymistä tutkiva tiede •geokemia on alkuaineiden määrää ja esiintymistä mineraaleissa, kivi- ja maalajeissa sekä pohjavedessä tutkiva tiede •geofysiikka on kiinteän Maan, sen vesivaipan ja lähiavaruuden fysikaalisia ilmiöitä ja rakennetta tutkiva tiede.
Maankuoren kiinteistä osista käytetään yleisnimityksenä sanaa kivi. Kivilaji koostuu joko yhdestä tai useammasta mineraalista. Mineraali on kemialliselta koostumukseltaan yhtenäinen, luonnollisella tavalla syntynyt maan osanen. Jalokivestä ei ole yleispätevää määritelmää, koska kaikki kauniit ja harvinaiset mineraalit jotka kestävät kulutusta voivat olla jalokiviä. Lisäksi ihmisten kauneuskäsite muuttuu, on unohdettu jotkut aiemmin arvokkaina jalokivinä pidetyt kun taas jotkut toiset mineraalit ovat kohonneet suureen arvoon. Käsitettä puolijalokivi käytetään paljon, vaikka oikeastaan se on jo vanhentunut käsite. Olisi parempi puhua korukivistä. Gemmologia on jalokiviopin yleismaailmallinen nimi. Jalokivet ovat kiehtoneet ihmisiä aina. Sanotaan että niillä on ihmistä suojeleva ja jopa parantava vaikutus. Jalokivet ovat saaneet merkityksensä eri uskonnoissa, myös kristinuskonnossa. Jo muinaiset egyptiläiset osasivat hioa korukiviä, tästä on todisteena haudoista löytyneet skarabee-kuoriaiset, joita käytettiin koruina ja amuletteina. Mineraalin pinnasta heijastuva valo aiheuttaa sen kiillon. Kiilto voi olla timantti-, lasi-, silkki-, helmiäis-, rasva- tai metallikiiltoa ja jopa kokonaan kiiltämätöntä mattaa. Kivet voivat olla läpinäkymättömiä (opaakkeja), läpikuultavia tai läpinäkyviä. Hyvä läpinäkyvyys ja sisäinen puhtaus ovat korkealuokkaisen jalokiven perusominaisuuksia. Tällä hetkellä kalleimpia jalokiviä ovat timantti, rubiini, smaragdi, opaali ja aleksandriitti. Jalokivet myydään karaattipainon mukaan (1 karaatti on 1/5 grammaa) kun taas korukivet grammoittain
Lähes kaikkialta Suomesta on löydettävissä koruihin sopivaa kivimateriaalia. Kiveen kätketty kauneus saadaan usein esille vasta oikeaoppisten työvaiheiden jälkeen. Korukivien hionta on kiehtova harrastus ja yksi parhaimmista kivimateriaalin käyttökohteista. Kaulakoruissa, sormuksissa, rintakoruissa, riipuksissa ja kalvosinnapeissa käytetään yleensä kauneinta kivimateriaalia - tai ainakin käytettävällä materiaalilla on merkitystä korun käyttäjälle. Joskus käytettävän kivimateriaalin valintaa ohjaa sen paikallisuus.
Kuka tahansa voi ryhtyä etsimään korukiviä ja maassamme on tähän hyvät mahdollisuudet. Etsimiseen voidaan soveltaa samaa jokamiehen oikeutta kuin marjastukseenkin, mutta poikkeuksiakin on. Suurempien kivimäärien kerääminen toisen omistamalta alueelta, kerääminen tutkimus- ja valtausalueilta, kaivosten ja louhosten alueilta sekä erilaisilta rauhoitus ym. suojelualueilta on kielletty. Yleensä kielletyillä alueilla on tästä selvät tiedotteet tai merkit näkyvillä. Joskus on pidetty nyrkkisääntönä, että sellaiseen kiveen, jonka jaksaa itse kantaa, saa soveltaa jokamiehen oikeutta. Koruiksi sopivaa materiaalia voi etsiä esimerkiksi kallioleikkauksista, joissa mielenkiintoinen kohta erottuu hieman muuta kalliota vaaleammasta väristä. Jos tällainen kohta on vielä karkearakeista (pegmatiitti, pegmatiittigraniitti), kannattaa se tutkia huolellisesti. Kallioissa mielenkiintoisimpia paikkoja ovatkin kohdat, joissa kivilaji muuttuu toiseksi (kontaktipinta) ja jos siinä on karkearakeista pegmatiittia, voi tällaisista kohdista löytyä erilaisia kvartseja, maasälpiä, turmaliineja, granaatteja, beryllejä sekä muita harvinaisempiakin mineraaleja. Muita hyviä löytöpaikkoja ovat irtolohkareet, maaperäauraukset, ja -kaivannot, soranottopaikat, rantakivikot sekä jokien ja purojen pohjasorat. Näissä olevat kivet edustavat laajan alueen kivilajeja, jotka mannerjää on irrottanut, kuljettanut alkuperäiseltä paikaltaan ja kasannut yhteen. Myös kaivosten ja louhosten jätekivikasat ovat hyviä löytöpaikkoja. Niissä kivi on jo valmiiksi irrotettuna ja murskattuna. Tällaisissa paikoissa on aina jokin muusta ympäristöstä poikkeava kallioperämuodostuma ja siellä on siten yleensä erikoisia mineraaleja. Nämä voivat poiketa laadultaan, kooltaan, muodoltaan tai väriltään kallioperän tavallisista rakennusaineksista. Tällaisissa paikoissa liikuttaessa on oltava hyvin varovainen eikä alueella saa liikkua ilman lupaa. Parhaiten koruiksi kelpaavat kivet näkyvät sateen aikana tai heti sateen päätyttyä, jolloin kivet ovat vielä märkiä ja koruiksi kelpaavat kivet erottuvat muiden joukosta. Kosteasta kivestä saa myös vihjeen, miltä sen pinta näyttäisi hiottuna ja kiillotettuna. Lisäksi sorassa luonto on suorittanut ensimmäisen jalostuksen, rikkonaisimmat kivet ja kohdat ovat kuluneet pois
Kuvassa 1 oleva koru on:
18 karaatin kultaa->4
22 karaatin kultaa->8
24 karaatin kultaa->1
luku=a
Kuvassa 2 oleva poronluinen esine on:
kiela->2
vÚala->6
tieva->9
luku=b
Kuvassa 3 on:
Pyrkyripalsta->9
Kivinäyttely->5
Lapin sodan muistomerkki->3
luku=c
Kuvassa 4 olevien helmien aitous on helpoin testata:
puukon kärjellä->4
ns. hammas testillä->6
ns. tiputus testillä->0
luku=d
Kuvassa 5 on korukiven valmistuksen vaiheista:
karkea hionta->7
viisteen hionta->8
kiilloitus->4
luku=e
Kuvassa 6 on korukivi nimeltään:
turmaliini->2
lapis-latsuli->6
korundi->9
luku=f
Koordinraatit kätköpaikkaan saat lisäämällä saamasi luvut:
N62 08.abc
E025 44.def