Volokinpolku: 6 Presidentit - L. K. Relander II
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Volokinpolku on Volokinpolun retkeilyreittiä ja sen monipuolista luontoa esittelevä kätkösarja. Reitti muodostaa janamaisen geopolun, joka on merkattu maastoon keltaisin opastein.
Geopolun kätköjen piilotustapa vaihtelee ympäristön vaatimusten mukaan, mutta on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yhden linjan mukaan. Jokainen kätkö on noudettavissa myös itsenäisenä kohteena. Koko geopolun pituus on noin 30 kilometriä. Etsi geopolun kätköjä luonnonrauhaa kunnioittaen!
Huom! Koska kätkö on janamudossa eikä palaa alkupisteeseen, helppo tapa kiertää polku on porukalla käyttäen kahta autoa, toinen auto jätetään polun toiseen päähän Jyrkälle ja toinen auto viedään toiseen päähän polun päässä sijaitsevalle laavulle. Polun voi suorittaa myös esimerkiksi 7km pätkissä jättämällä auto pienille metsäteille parkkiin.
HUOM! Koska Volokinpolun maasto on paikoittain hyvin vaikeakulkuista, polkua ei suositella kokemattomille luonnossaliikkujille. Polkua on vaikea ajaa maastopyörällä.
Kaikkien kätkötiedotteiden lähteenä toimii Wikipedia.
L. K. Relander: Politiikassa
Koska Relander ei saanut virkaa yliopistosta, hän ryhtyi virkamieheksi ja poliitikoksi. Hänet oli valittu Maalaisliiton kansanedustajaksi jo 1910, ja vuonna 1917 hän kohosi puolueen johtohahmojen joukkoon. Pienen maaseudun puolueen kasvaessa pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja sen saadessa vastuulleen yhä merkittävämpiä tehtäviä tuli kysyntää kielitaitoisille, korkeasti koulutetuille ja esiintymiskykyisille henkilöille; tällaisena Relander pääsi ensin 1919 eduskunnan puhemieheksi, jona hän toimi vuoteen 1920 saakka, jolloin hänet nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi saatuaan kannatusta läänin kansanedustajilta useista eri puolueista.
Vuonna 1925 presidentti K. J. Ståhlberg hieman yllättäen kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Tämä aiheutti puolueille hämmennystä, eikä Maalaisliittokaan nimittänyt omaa ehdokastaan ennen kuin valitsijamiesvaalin jälkeen, päivää ennen lopullista äänestystä. Relander nimitettiin puolueensa ehdokkaaksi, koska sen kolme keskeisintä hahmoa, Kyösti Kallio, E. Y. Pehkonen ja Santeri Alkio olivat kaikki kieltäytyneet ehdokkuudesta. Heistä Kallio jopa vastusti oman puolueensa ehdokkaan valintaa ja piti Edistyspuolueen Risto Rytiä parempana vaihtoehtona. Kuitenkin Relander valittiin nuoren tasavallan toiseksi presidentiksi kolmannella äänestyskerralla 172 valitsijamiesäänellä Rytin 109 ääntä vastaan Maalaisliiton, Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen äänillä. Maalaisliiton oikean siiven edustajana Relander sopi kokoomuslaisille, ja ruotsalaiset pitivät hänestä, sillä Relander oli kielikysymyksessä tunnetusti maltillinen; lisäksi hänen vaimonsa oli suomenruotsalainen.
Virkaan astuessaan Relander oli vasta 41-vuotias, eikä hänellä ollut kokemusta valtakunnan tason politiikasta. Vaikka Relander viihtyikin julkisuudessa ja oli hyvä esiintyjä, hänen itsetuntonsa oli heikko, ja hän loukkaantui helposti monista huhuista ja juoruista, joita hänestä levisi. Monet pitivät häntä liian kokemattomana presidentin virkaan. Entinen presidentti Ståhlbergkään ei arvostanut seuraajaansa, joka oli edeltäjänsä lähes täydellinen vastakohta. Ståhlberg oli ollut vahva vaikuttaja ja linjanvetäjä syrjässä julkisuudesta. Relander esiintyi mielellään kansalle, ja hänen monet päätöksensä olivat linjattomia, mihin hänen poliittiset vastustajansa helposti tarttuivat. Relanderia myös jatkuvasti verrattiin Ståhlbergiin.
Relanderin asemaa heikensi myös se, että häntä vaaleissa kannattaneet puolueet, erityisesti Kokoomus, alkoivat pian epäillä hänen kykyjään. Myös vanhat riidat Maalaisliiton Kyösti Kallion kanssa aiheuttivat harmia, sillä Kallio puhui usein avoimesti ja suorasti presidentin heikkouksista. Koska presidentiksi oli valittu yksi valtakunnan nuorimmista poliitikoista, se johti siihen, että kaikki Relanderin kauden pääministerit olivat tätä vanhempia, mikä myös osaltaan söi presidentin arvovaltaa. Kaikki hallitukset olivat lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia, mikä ei ollut kuitenkaan yksin Relanderin syytä, sillä puolueet ja niiden johtohenkilöt olivat keskenään riitaisia.
Ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg ei tehnyt kautensa aikana yhtäkään ulkomaanmatkaa, mutta Relander sen sijaan otti tehtäväkseen hyvien ulkosuhteiden luomisen. Lukuisista ulkomaanmatkoistaan presidentti saikin kansan suussa lempinimen "Reissu-Lasse"; kaikkiaan Relander teki viisi ulkomaanmatkaa, jotka suuntautuivat Viroon, Ruotsiin, Latviaan, Tanskaan ja Norjaan. Valtiovierailut herättivät suurta huomiota kohdemaissa, ja Suomen presidenttiä pidettiin sivistyneenä ja sydämellisenä miehenä.
Huolimatta kaikesta saamastaan arvostelusta Relander oli kuitenkin kansan keskuudessa ja ulkomailla pidetty hahmo. Presidentin lukuisat valtiovierailut ja niiden aiheuttamat vastavierailut kiinnostivat kansalaisia, ja ne olivat hyvin usein myös monien lehtien otsikoissa. Myös ulkomailla arvostettiin Suomen salonkikelpoista ja sympaattista presidenttiä, joka toi nuorta kansakuntaa tunnetuksi sen rajojen ulkopuolella ja oli siten merkittävänä ja uraauurtavana tekijänä luomassa tasavallan ulkosuhteita.
Relander vastusti kommunismia tunnepohjaisesti, joten lapuanliikkeenä vuonna 1929 alkanut kommunisminvastainen kamppailu sai presidentin tuen. Vaikka hän kavahtikin liikkeeseen liittyvää laittomuutta, sen vastustajat tulkitsivat Relanderin puheet ja toimet oikeistoradikalismin myötäilemiseksi. Itse Relander piti pahimpana virheenään liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kättelemistä talonpoikaismarssin yhteydessä kesällä 1930, mitä pidetäänkin hyvänä esimerkkinä Relanderin harkitsemattomuudesta toiminnassaan.
Relander painosti kesällä 1930 pääministeri Kyösti Kalliota ryhtymään – valtiomuodon vastaisesti – toimiin kommunistijulkaisujen levittämisen estämiseksi. Kallio ei suostunut, joten Relander myötävaikutti Kallion hallituksen kaatumiseen. Heinäkuussa 1930 Pehr Evind Svinhufvud muodosti koalitiohallituksen, joka sai pidettyä oikeistoradikalismin aisoissa. Svinhufvudin pääministerikaudella Relander jäi kuitenkin lähes täysin syrjään poliittisesta päätöksenteosta.
Presidentinvaalien lähestyessä Relander totesi omat mahdollisuutensa olemattomiksi eikä asettunut ehdolle. Hän kuitenkin osaltaan vaikutti siihen, ettei hänen omaa puoluetoveriaan Kalliota valittu vaan Kokoomuksen Svinhufvud seurasi Relanderia presidenttinä.
Presidenttikautensa jälkeen Relander siirtyi Suomen maalaisten paloapuyhdistyksen toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Lauri Kristian Relander menehtyi 9. helmikuuta 1942 sydäninfarktiin vain 58-vuotiaana. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.
HUOM! Ota mukaan kierrokselle lyijykynä ja teroitin. Älä käytä loggaamiseen tarroja, leimoja tai irtonaisia lappuja.
Jos kierrätte reittiä isommalla porukalla, voitte käyttää lyhennettä nimimerkeistänne säästääksenne tilaa lokikirjassa. Muista kirjoittaa nettiloggaukseen keitä nimimerkkinne taakse kätkeytyy.
Shortly in English:
Volokinpolku is a geohiking trail that takes you in to Volokinpolku hiking trail. This trail is clearly pointed out by yellow markings along the route.
The caches in trail are hidden according to the hiding place, but all caches are easily found.
Every cache is find-able on its own, so you don't have to go through the whole trail if you don't want to. If you decide to hike the whole Geotrail the hiking distance will be approx. 30 km
Please take consideration of Geo trails' nature, do not disturb animals or damage the flora searching any caches. Respect the nature!
Additional Hints
(No hints available.)