Kävipä kerran niin, että ahkera lukutoukka sattui löytämään paksun kaksiosaisen tietosanakirjan kirjaston ylimmältä hyllyltä, jossa se oli tiukassa järjestyksessä, kuten kirjaston kirjoilla on tapana. Tietosanakirjasarjan kirjat olivat valtavia: kumpaisenkin osan pelkkien sivujen paksuus oli 38.574 cm. Kannetkin olivat varsin kunnioitusta herättävät, 45.26 mm paksua massiivipuuta. Voit kuvitella, että pienen pienestä lukutoukasta tämä kaikki näytti hirvittävän suurelta.
Hetken tuota valtavaa opuskaksikkoa katseltuaan päätti lukutoukka ujuttautua sitä lähemmin tarkastelemaan. Se hivuttautui vaivalloisesti painavan opuksen ensimmäiselle sivulle, josta se löysi aakkosten ensimmäisen kirjaimen, A:n ja koko tietosanajätin ensimmäisen sanan: Aabraham.
Ahkera kun oli, lukutoukka iski kulmahampaansa opukseen ja lähti järsimään tietään suoraan kohti tietosanakirjasarjan viimeistä sivua. Tovi siinä menikin, niin oli tiukkaa tuo tieto toukan mielestä. Lopulta se kuitenkin saavutti sarjan jälkimmäisen kirjan viimeisen sivun, ja uupuneena tarkasti, että tietosanakirjan viimeinen sana oli öylätti.
Niinpä niin, se tokaisi mielessään, alusta loppuun, Alfasta Omegaan, kuten se tiesi kreikkalaisten aikanaan sanoneen. Vaan kuinkahan pitkän matkan mahdoin jyrsiä, se pohti viimeisen sivun ja kannen välistä ujuttautuessaan. Lopulta se kuitenkin lähti jatkamaan seikkailuaan kirjaston uumeniin. Sillä se oli lukutoukan koti.
Kätköpurkkiin mahtuu pienet geokolikot