Natura-kohde on kaksiosainen suoalue Hankoniemen keskiosassa. Alue kuuluu saaristo-Suomen keidassoiden suoyhdistymävyöhykkeeseen. Suot ovat nuoria, ohutturpeisia ja selvästi minerotrofisia. Ruoikko on monin paikoin kenttäkerroksen valtalaji. Suot sijaitsevat Salpausselän tasaisella lievealueella, korkeus merenpinnasta on 5-10 metriä.
Pohjoisempi osa, Sandkärr, on kasvillisuudeltaan vaihtelevaa suo- ja kangasmaamosaiikkia. Soistumisen sukkessio on alkuvaiheessa. Suurin osa on kangaskorpea, paikoin on myös avoimempia nevamaisia laikkuja. Kasvilajistoon kuuluu useita vaateliaita lajeja. Osa korvista on lehtomaisia. Puusto on kuusivaltaista ja kauan koskemattomana säilynyttä.
Eteläisempi osa, Luhtakorpi, on pääosin lehtomaista turvekangasta. Alueella on aikanaan harjoitettu sekä niittytaloutta että laidunnusta. Palstan eteläosassa on puutonta järviruokoa kasvavaa luhtaniittyä. Sen länsipuolella on komeapuustoista tervaleppäluhtaa. Luhtakorven eteläosassa on noin puolen hehtaarin laajuinen yksityinen luonnonsuojelualue, Henriksbergin suo.
Santalankorven lajistoon kuuluu luhtaorvokki (Viola uliginosa), joka on Euroopan laajuisesti uhanalainen ja kasvaa Suomessakin vain muutamalla paikalla. Santalankorven kasvusto on näistä runsain. Alueella kasvavat myös Uudellamaalla uhanalaiset röyhysara (Carex appropinquata),nuijasara (Carex buxbaumii) ja vaaleasara (Carex livida).
Luhtaorvokin lisäksi alueella asustelee Natura-tietojen mukaan helmipöllö, metso ja pohjantikka. En ole omilla retkilläni nähnyt niistä mitään. Vältä geoeroosiota ja luonnon häiritsemistä millään tavalla etenkin lisääntymisaikana.
Purkille pääsee myös pohjoisesta, Santalan aseman suunnalta, mutta pikkuteitä ajaessa kannattaa olla varovainen, sillä tiet ovat huonokuntoisia. Purkin paikka on pyritty valitsemaan niin, ettei sinne pääse mitään kautta helposti. Suunnittele reittisi siis kärsivällisesti äläkä seuraa kätölle suoraan GPS:n nuolta seuraten.
Alueen välittömässä läheisyydessä harrastetaan metsästystä.