Tämä kätkö esittelee Törmälän myllyn. Kätkölle menee hyväkuntoinen opastettu polku, mutta kannattaa etenkin märällä kelillä varoa, ettei liukastu. Oma kynä mukaan!
Törmälän myllyn historiaa:
Daavid Savela, joka asui Ylivieskan Hamarissa ja otti sitten sukunimekseen Hamari, osti Törmälän perintötilakseen 9.12.1910. Hän patosi suoalueen järveksi ja rakennutti myllyn Härstinkoskeen, josta suoalueen ja myöhemmin järven vedet laskivat Härstin kosken kautta laaksoon. Putouksen korkeus oli 13 metriä. Järven patoamisessa ja myllyn rakentamisessa on ollut tekijänä Taavetti (Daavid) Hamari 1841-1915 ja hänen poikansa sekä vierasta työvoimaa. Valmistusvaiheen aikana pato oli päässyt murtumaan kaksi kertaa, joista toinen murtuma oli varsin suuri ja vesirikas. Se sattui patotyön loppuvaiheessa, ns. pitkässä tammessa järven eteläpäässä. Vesi tuli valtavana virtana läheisen kaunistoalueen läpi kohti Ypyänojaa, joka sen sitten ohjasi Kalajokeen.
Ennen padon murtumista oli Daavid Hamarin pojan Aimon toimesta tekojärveen tuotu 16 kappaletta biisamimyyriä Saksasta. Ne olivat kotiutuneet hyvin järveen, mutta osa niistä pääsi virran mukana kauas asuinpaikaltaan levittäen sitten biisamikantaa laajalle alueelle. Sieltä lieneekin kotoisin tässä osassa Suomea oleva biisamikanta.
Voimalaitos oli turbiinirakenteinen betonista valetulla turbiinialtaalla, johon vesi johdatettiin järvestä puurakenteista syöttöputkea pitkin. Myllyyn kuului kaksi jauhokiviparia ja yksi ns. rääjinkivipari. Myllyn kivet olivat kooltaan suuria ja nopeita, koska voimaa oli riittävästi. Kerrotaan 1 hl. menneen läpi viidessä minuutissa ja 52 hevoskuorman vuorokaudessa. Myllyn käyttöaika oli keväällä ja syksyllä. Voimaa riitti myös sirkkelisahalle, joka on ollut myllyn yhteydessä sekin.
Myllyn suunnittelussa ja rakennustyössä on ollut mukana tunettu sen alan mestari Felix Hautamäki eli Hautamäen seppä, jolla nimellä häntä yleensä kutsuttiin. Piirustuksia ei kuuleman mukaan tarvittu. Mylly syntyi rauhallisen ja nerokkaan ajatussuunnitelun ja kätevän käytännön työn yhteissaavutuksena.
Daavid Hamarin kuoltua vuonna 1915 sai myllyn omistukseensa hänen poikansa Aimo Hamari, joka myi myllyn puolen hehtaarin tontteineen Erkki Visurille vuonna 1925. Visuri myi myllyn jälleen Hamarin perheen jäsenille, joskin sen yhdeksi osakkaaksi tuli vuonna 1927 Kustaa Visuri. Näihin aikoihin sattui tulipalo, joka tuhosi myllyn kokonaan. Jälleen mylly tai paremminkin myllyn paikka vaihtoi omistajaa. Sen osti Jaakko Pylväs, joka Ville ja Antti Suonvieren työn avulla rakensi myllyn uudelleen. Se paloi jälleen kolmikymmenluvun alussa, eikä myllyä sen jälkeen enää ole ollut. Myllyn paikka ehti olla vielä Ville Kallion ja hänen perikuntansa hallussa, kunnes sen osti Raahen suojeluskunta vuonna 1937.