Kuva: Pekka Laurikainen
Kätkö sijaitsee vanhan ratapohjan välittömässä läheisyydessä Kinnin vanhalla ratapiha-alueella. Alueella on sijainnut myös jokin asuinrakennus, josta on jäljellä enää vähän kivijalkaa ja tiiliä. Talon kellari on myös löydettävissä hieman taaempana alueella. Resiinavaja on edelleen tallella ja siihen liittyvän kivipengerryksen jäänteet ovat myös hyvin havaittavissa. Radan rakentamisen aikaan 1880-luvun lopulla hieman ennen kätköpaikkaa on rataa rakentaessa tehty huomattavia kallioleikkauksia ja siitä jääneet kivenlohkareet ovat muodostaneet suuria louhikoita ratapohjan kummallekin puolelle. Vanhaa ratapohjaa käytetään nykyään metsäautotienä, joten paikalle pääsee kyllä autollakin varovasti ajaen. Talvella kätkö on löydettävissä, jos metsäautotie on aurattu tai sitten hiihtäen.
Voikosken ja Varpasen välissä oli vielä sodan loppuessa pitkä osuus ilman junankohtauspaikkaa. Tilanteen helpottamiseksi avattiin 1947 Kinnin pysäkki. Liikennepaikalla oli lähinnä liikenteenhoidollinen merkitys, sillä paikka sijaitsi asumattomalla ja tiettömällä metsäalueella. Pysäkki muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1963. Aikanaan Kinni toimi jopa paikallisliikenteen pääteasemana, koska Mouhussa veturia ei voinut siirtää junan toiseen päähän, vaan vaihtotyö tehtiin Kinnissä. Pääteasema vanhoine ratapiha-alueineen sijaitsee vajaan kilometrin päässä kätköpaikasta pohjoiseen (Mäntyharjuun päin) ja sieltä on myös löydettävissä suurehkon rakennuksen kivijalka ja kellari. Kyseisessä rakennuksessa on asunut VR:n asemahenkilökuntaa. Voikosken ja Mäntyharjun välisellä rataosuudella (siis juuri näillä paikoilla) käytiin myös ankaria taisteluita sisällissodan aikaan kevättalvella 1918.
Vuonna 1968 Kinnin seisakevaihde jäi radalta sivuun radan oikaisun myötä. Uudelle radalle avattiin junien kohtauspaikka, mutta henkilö- ja tavaraliikenne Kinniin lopetettiin. Vanha liikennepaikkarakennus on purettu ja lähistöllä on uusi laitesuojarakennus. Kätköpurkista löytyy kynä.