Keuruun keskustan tuntumassa on hieno ulkoilualue, Ilovuori ympäristöineen. Siellä kiertelee mm. ainutlaatuinen polkuverkosto. Osa on jo vähän liikaakin kulunut ja levinnyt, mutta ylempänä polut ovat kapeita ja luonnonmukaisia, ja uusiakin näyttää hiljalleen muodostuvan. Vastaavaa polkureitistöä ei mahda muualta Keski-Suomesta enää löytyä. Siellä kierrellessä tulee vääjäämättä mieleen Juhani Ahon hieno lastu nimeltään Metsäpolku (se löytyy mm. Ahon koottujen teosten ensimmäisestä osasta). Myös luonto on alueella säilynyt monipuolisena ja vaihtelevana. On erikokoisia ja -lajisia puita aina kilpikaarnahonkiin asti. On kääpiä, pahkoja, keloja ja koloja. Alue on monille mieluisa marjastus- ja sienestyspaikka sekä sopiva kuntolenkkipaikka, jonne ei tarvitse mennä autolla. Rinteillä on muinaisten merien muotoilemia rantatörmiä, kivet ovat hienosti sammalpeitteisiä. Ja niiden alla elelee mm. metsäsopuleita, joita ei Keuruulla enää monessa metsässä ole. Laulurastas hokee siellä lorujaan ja töyhtötiainen pesii pökkelössä. Vaikka lähiteiltä kuuluva liikenteen mökä hieman häiritsee, voi alueella kuitenkin rauhoittua ihailemaan alkuperäisen kaltaista metsäluontoa, joka alkaa jo sinänsä olla harvinaisuus.
Lähde:Suomen Luonnonsuojeluliitto/Keski-Suomen Piiri. Pertti Sulkavan kolumni vuodelta 2009