Kätkö on "multimysteeri" ja sen koordinaatin löydät kätköstä: Isojärvi.
Ämpsaari
Kuva on otettu Hakalasta Ämpsaareen päin. Ämpsaari osin niemen takana kuvan vasemmalla puolen.
Ennen Isojärven kuivatusta, laski Kälviänjoki näillä kohtaa Isojärveen, josta se taas jatkoi kerolan ja pelttarin luota Jatkojokena mereen Konginkarin eteläpuolella. Ämpsaari oli Käläviläisten haminapaikka loppu aikojen Isojärvessä. ( Aiempia, todennäköisesti haminapaikkoja, on sailytetty Lampinkankaalla muutama kilometri sisämaahan päin ja niiden täytyy olla laskennallisesti peräisin jostain 1100-luvulta. ) Isojärven viime ajat ajan nähneet muistavat vielä -30 luvulla täällä olleen ainakin Koskelaisten veneitä. Paikalle tuli kirkolta polku jokivartta pitkin ja jonkinlainen kärrytie siinä on kulkenut lähes näihin päiviin asti ja osin vieläkin. Tuon polun ja Isojärvenkin mainitsee maan kuulu sanomalehtimies Tyko Hagmankin muistelmissaan:
" ... Mutta erittäinkin on minun sanomattoman hauska olla joskus mukana hänen lyhemmillä metsästysmatkoillaan ja toisinaan kalastusretkilläänkin. Nämä suunnattiin tavallisesti Isojärvelle, joka oli noin neljä kilometriä kodista ja johon polkutie vei pitkin vasenta joen rantaa. Tämä tie oli erittäin mieluisa ja lapsen mieleen painuva, kun toisella puolen levisivät tuhansista kukkasista tuoksuvat nurmet ja paikka paikoin lainehtivat pellot ja toisella puolen lirisi hiljaa joki, joka ainoastaan yhdessä kohdin muodostui kohisevaksi koskeksi. Enemmän vasemmalla nurmien ja peltojen takana alkoi syvvä metsä, jonne koirat ehtimiseen pyrkivät.
No, nyt ollaan kuin ollaankin kerran isojärven rannalla, ja voi, voi kuinka täällä on kaunista. Ja kaikki niin hiljaista sitten. Ja tuolla täällä on pieniä saaria, jotka ikäänkuin kutsuvat meitä luokseen. Tulkaa tänne. ..." ( Tyko Hagman: Elämäni Lapsuus. - muistelmia Kälviältä ja kokkolan koulusta. WG: 1911 )
Kätköpaikalla olevat kivijalat ovat olleet Hakalan kesänavetan ja niittukämpän kivijalat. Näillä laajoilla järven jättämillä niityillä korjattiin ennenvanhaa heinää ja laidunnettiin lehmiä sen jälkeen. Niittukämppiä oli Ruotsalolaisilla Jokiniitun saarissa useita, lähes joka talolla omansa aina palstansa yhteydessä.
