Rakilan kylä sijaitsee Haminassa museotien eli vanhan "Suuren rantatien" varrella entisen Vehkalahden alueella. Rakilassa on pienellä alueella useita mielenkiintoisia historia- ja luontokohteita. Tämä kätkösarja ”Rakilan erikoiset” esittelee niistä neljä. Kätköt I-III ovat löydettävissä omina erillisinä kätköinään. Kukin niistä sisältää myös vihjeen, jonka tarvitset neljännen eli bonuskätkön koordinaattien ratkaisemiseksi. Kätköt muodostavat kokojensa puolesta sarjan microsta largeen.
Rakilan eli Brakilan talonpoikaiskylän vanha tonttimaa on sijainnut nykyisen Haminan kaakkoispuolella, suojaisan Rakilanlahden luoteisrannalla, aivan Suuren rantatien eteläpuolella. Brakila mainitaan ensimmäisen kerran v. 1458 peräisin olevassa asiakirjassa, jossa määritellään Suur-Vehkalahden länsi- ja eteläosan kylien välisiä rajoja. Brakilan vanhin asutus juontuu kuitenkin ilmeisesti 1200- ja 1300-lukujen järjestelmälliseen ruotsalaiseen uudisasutukseen. Väestö ja kylät ovat suomalaistuneet viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Vuoden 1551 maakirjaan Brakilasta on merkitty 3 taloa, mutta tiloista kaksi autioitui vielä samalla vuosisadalla. Jäljelle jääneen Sigfrid Heikinpoika Brakin viljelys jäi pysyvästi yksityistilaksi, ja pystyi vuodesta 1630 alkaen varustamaan ratsumiehen. Turun rauhan (v. 1743) jälkeen vanhaa Viipurintietä pitkin matkanneet venäläiset joukko-osastot alkoivat aiheuttaa niin paljon harmia ja tuhoa, että Brakilan silloinen isäntä Heikki Samuelinpoika ”jätti huokaillen suuren vaivannäkönsä silleen ja muutti muualle”.
Seuraavaksi Brakilan tilan sai haltuunsa haminalainen kauppias ja sahanomistaja Reinhold Böisman, jonka aikana vanhasta talonpoikaistilasta tehtiin kartano. Kartano rakennettiin osittain uudestaan 1836 ja sen keskiosaa korotettiin 1850-luvun alussa. Klassiset piirteet rakennus sai vuonna 1920. Puistomaisessa ympäristössä on lisäksi muitakin rakennuksia, jotka on rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Työläisten asuinrakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta samoin kuin hiekkarannalla oleva klassismia edustava uimahuone. Kuninkaantien varrella sijaitsivat myös kartanon torpat, joiden torpparit huolehtivat viljelyksistä 1800-luvulla.
Kartanon länsipuolella olevalle Rakinvuorelle rakennettiin ilmavalvontatorni vuonna 1935. Varsinainen ilmavalvontatukikohta sijaitsi Brakilan kartanossa. Brakilan ilmavalvontatorni oli käytössä sekä talvi- että jatkosodan aikana. Jatkosodan aikana Brakilan kartanossa toimi myös Päämajan tiedusteluosaston alaisen Radiopataljoonan meritiedustelusta vastannut yksikkö. Sodan jälkeen vuonna 1946 kartanoon sijoitettiin Karjalan evakkoja, yhteensä 17 perhettä. Myöhemmin kartano siirtyi yksityisomistukseen. Kartanon päärakennuksen kohtaloksi tuli lopulta tuhoutuminen tulipalossa 9.6.2008. Varsinainen kartanon alue on yksityisaluetta, jonne on sivullisilta pääsy kielletty.
Lähteet:
http://kulttuuriymparisto.nba.fi; http://www.elsokilta.net
…………………………………
Kätkökuvaus (Hiidenkirnu): Hiidenkirnut ovat virtaavan veden tai aallokon kuljettamien tai liikuttamien kivien ja lohkareiden kallioon sorvaamia onkaloja. Niistä suurimpien läpimitta ja syvyys ovat 10-15 m. Keskikokona voidaan pitää 0,5-1 m läpimittaa ja syvyyttä. Pienimpien kirnujen läpimitta on vain 10-15 cm, mutta niiden syvyys voi olla jopa 30-50 cm. Kirnujen seinien rakenne on silokalliomaisen tasainen, niiden seinämissä on usein kierteinen, aseen piipun kaltainen rihlarakenne ja pohjalla pyöreitä sorvikiviä.
Suomessa on kolmenlaisia hiidenkirnuja: Glasifluviaalisia eli jäätikön sulamisvesien synnyttämiä kirnuja, koskikirnuja ja rantakirnuja. Glasifluviaalisia kirnuja on usein kallioseinämissä ja mäkien lakialueilla. Koskikirnuja on nykyisten jokien koskipaikoissa. Paras esimerkki niistä ovat Imatrankosken uoman hiidenkirnut. Rantakirnut syntyvät aallokon liikuttaessa rantavyöhykkeen lohkareita. Ne ovat muita hiidenkirnuja laakeampia ja matalampia. Osa glasifluviaalisista hiidenkirnuista on viime jääkautta vanhempia, mutta suurin osa niistä on syntynyt viime jääkauden lopulla 10 000-13 000 vuotta sitten. Jokikirnut ja rantakirnut ovat syntyneet jääkauden jälkeen, ja niitä syntyy sopivissa paikoissa kaiken aikaa. Hiidenkirnuja on luetteloitu Suomessa noin 2 000 kappaletta. Niistä suurin osa on löydetty Etelä-Suomesta.
Lähde: http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/lohkareet/
Tämä Rakilan hiidenkirnu on läpimitaltaan noin 2 - 2,5 metriä ja syvyydeltään noin 2 metriä. Paikalle johtaa kaksi polkua (kts. waypointit). Kätköä ei ole ajateltukaan talvilöydettäväksi, koska hiidenkirnu jäätyy ja peittyy lumeen joka tapauksessa. Huomioitavaa: Hiidenkirnulle johtava hiekkatie (Pakholmantie) on yksityistie, joten jätäthän autosi osoitettuun pysäköintipaikkaan. Toinen ja jopa suositeltavampi vaihtoehto on jättää auto Vitikkavuoren kätkön (GC52JWP) parkkipaikkaan ja kävellä sieltä kätkölle mökkiteitä pitkin. Tällä reitillä on paremmat maisemat. Varo kuitenkin häiritsemästä mökkiläisiä. Kumpaakin reittiä patikoitavaa tulee yhteen suuntaan reilun kilometrin verran. Jos sinulla on koira mukana, niin pidäthän sen kytkettynä mökkien takia.
Kätkö sijaitsee aivan hiidenkirnun lähellä. Huomioithan luonnon eli älä myllää aluetta tarpeettomasti. Purkin löytäminen ei edellytä elävään luontoon kajoamista. Kätköstä löydät kätkösarjan kolmannen vihjeen, jonka tarvitset bonuskätkön koordinaattien ratkaisemiseen.