Kalmosärkkä on kapea, reilun kilometrin pituinen mäntyvaltainen hiekkaharjanne. Pohjoisessa harjanne haarautuu kahtia. Kalmosärkkä on ollut väliaikaisena hautapaikkana, ja on saanut siitä nimensä.
Kalmosärkän, samoin kuin läheisten Nuolisärkän, Mikonsärkän ja Kellolaisten Tulien muinaisasutusta on tutkittu 1950-luvulta alkaen. Kalmosärkkä ja sen löydöt ovat läpileikkaus Junturannan ja koko Kainuun asuttamisesta ja historiasta. Särkällä on asuttu koko esihistorian ajan, noin 6 000 - 1 300 eaa. Myöhemmät löydökset ovat 1500- ja 1700 -luvuilta ja talvisodan ajalta. Kalmosärkkä on Museoviraston suojelukohde. lähde: luontoon.fi
Kesäaikana Kalmosärkälle pääsee merkittyä polkua myöten. Särkälle pääsee myös veneellä tai kanootilla. Kalmosärkällä ei ole merkittyä rantautumispaikkaa. Talvella Kalmosärkälle ei mene virallista hiihtoreittiä, mutta hiihtää voi merkityn polkureitin mukaisesti. Järven toiselta rannalta, Juntusrannan venevalkamasta, on lyhyt vene- tai hiihtomatka särkälle.
Kalmosärkällä vierailijoiden on huomioitava, että kaikenlainen kaivaminen, kasviston vahingoittaminen tai eläinten hätyyttäminen on kiellettyä. Tulenteko on sallittu vain siihen varatuilla paikoilla. Alueella ei ole jätehuoltoa, joten roskat on kävijän tuotava itse pois.
Parkkipaikalta kätkölle tulee noin 2 km kävely merkittyjä polkuja ja pitkospuita pitkin. Kalmosärkällä on kaksi nuotiopaikkaa polttopuineen ja puuceet. Purkki on 4,5 dl-vetoinen lock&lock-rasia sisältäen lokivihkon, kynän, kätkötiedotteen ja pieniä vaihtotavaroita. Purkkiin mahtuu hyvin myös kulkijoita. Kätkö on talvilöydettävä, mutta erittäin lumiseen aikaan se voi olla hankalasti saavutettavissa.