Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä sekä selittivät luonnon toimintaa klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Antiikin Kreikassa elementit ilmensivät filosofian, tieteen ja lääketieteen alueita kosmoksessa, jossa kaikki asiat olivat olemassa ja mistä kaikki koostuivat. Kreikkalaisen jaottelun kehitteli filosofi Empedokles (450 eKr.) ja sen mukaan näitä alkuaineita oli neljä: maa (kuiva ja kylmä), vesi (märkä ja kylmä), ilma (märkä ja kuuma), tuli (kuiva ja kuuma). Kaikki maan päällä olevat substanssit koostuivat näistä neljästä alkuaineesta. Kun esimerkiksi puuta verrattiin kiveen, niiden väliset erot johtuivat siitä, että niissä oli suhteessa eri määrä näitä alkuaineita.
Kreikkalaiset ajatukset elivät eteenpäin aina keskiajalle ja vielä renessanssiin asti vaikuttaen syvästi eurooppalaisten ajatuksiin ja kulttuureihin. Elementtien tuntemus on kuitenkin vielä vanhempaa idässä. Niitä on käytetty laajasti mm. Intiassa ja Kiinassa, joissa ne ovat liittyneet mm. buddhismiin ja hindulaisuuteen.
Elementit edustavat myös horoskooppimerkkejä ja niistä voidaan päätellä alkeellisella tasolla, miten tietyt horoskooppimerkit tulevat toimeen toistensa kanssa.
MAA (feminiininen): Maan ilmansuunta on pohjoinen. Maan väri on vihreä ja sen vuorokauden aika yö, erityisesti keskiyö. Vuodenajoista maa hallitsee talvea. Maa elementtinä hallitsee kasvua, vaurautta, luontoa, hyvinvointia, viisautta ja runsautta. Maa edustaa kalliota, kiviä ja maata, jonka päälle seisomme sekä viisautta ja tekojamme. Horoskooppimerkeistä härkä, kauris ja neitsyt edustavat maata. Maan paikkoja ovat metsät, vuoret ja luolat.
VESI (feminiininen): Veden ilmansuunta on länsi. Sen vuodenaika on syksy ja väri sininen. Veden vuorokauden aika on ilta, erityisesti iltarusko. Vesi hallitsee tunteita, mystiikkaa ja hedelmällisyyttä. Vesielementin vastakohta on tuli, kun taas maa tarvitsee vettä voidakseen tuottaa uutta elämää. Horoskooppimerkeistä kalat, rapu ja skorpioni ovat vesimerkkejä. Veden paikkoja ovat sade, joet ja meret.
ILMA (maskuliininen): Ilman ilmansuunta on itä ja sen värinä nähdään usein keltainen. Ilman vuorokauden aika on aamu, erityisesti aamunsarastus ja sen vuodenaika on kevät. Ilmaa kutsutaan usein elementeistä ensimmäisenä ja se on maan vastakohta, mutta ei voi kuitenkaan toimia ilman maan antamaa konkreettisuutta. Ilma hallitsee oppimista, mielikuvitusta ja uskomuksia. Horoskooppimerkkejä ilman elementissä ovat vesimies, kaksoset ja vaaka. Ilman paikkoja ovat kaikki paikat, joissa tuuli voi vapaasti puhaltaa.
TULI (maskuliininen): Tulen ilmansuunta on etelä ja väri useimmiten punainen. Tulen vuodenaika on kesä. Vuorokauden aika on päivä, erityisesti juuri keskipäivä. Tulessa ilmenee tahto, kypsyys ja intohimo sekä innostus. Tuli tarvitsee ilmaa voidakseen palaa. Tulen horoskooppimerkkejä ovat oinas, leijona ja jousimies. Tulen paikkoja ovat kuivat ja vulkaaniset alueet.
(Lähde: http://www.freewebs.com/elementaristi/elementit.htm)
…………………
Tämän multin jokainen etappipiste kuvastaa yhtä näistä klassisista alkuaineista. Pisteet eivät ole ihan edellä mainitun jaottelun mukaisessa järjestyksessä. Jokaisella etappipisteellä on aina seuraavan pisteen koordinaatit ilman mitään laskutehtäviä tai arvoituksia. Kätkö onkin tarkoitettu nimenomaan ulkoiluun, luontoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailuun. Saat kätköstä eniten irti, kun unohdat kiireen, varaat riittävästi aikaa sekä mukaan retkieväät ja tulentekovälineet.
Kätkö on tarkoitettu kierrettäväksi teitä ja polkuja pitkin, joten käytä waypointeja apunasi ja kulje niiden mukaan. Pääosa reitistä kulkee helppoja hiekkateitä ja polkuja pitkin (T = 1,5 - 2), mutta jonkun verran on myös vähän haastavampaa maastoa. Matkaa aloituspisteeltä loppupisteelle ja takaisin tulee ohjeiden mukaista reittiä pitkin noin 5,5 - 6 km.
Alkuvaiheessa reitti noudattelee "Portimon polut"-vaellusreittiä. Kannattaa ottaa kartta mukaan tai käyttää jotain karttasovellusta, jossa on topografikartta. Tällöin ei tarvitse turhaan suunnistaa pitkin pahimpia pöpelikköjä ja pöljänpolkuja. Samaten kartan avulla voit tutustua muihinkin samalla alueella oleviin paikkoihin, kuin mitä pelkästään kätkön reitillä on. Esimerkiksi Kirkkovuori kannattaa tutkia kauttaaltaan ja ihailla komeita maisemia. Kaikkien etappipisteiden vihjeet sekä loppupiste ovat talvilöydettäviä, mutta itse esiteltävät kohteet eivät välttämättä ole parhaimmillaan talviaikaan.
Aloituspiste sijaitsee pysäköintipaikan lähellä komean kallion päällä. Maasto on koko reitin haastavin, mutta kaiken vaivan arvoinen.Täältä löydät small-kokoisen purkin, jossa on ensimmäisen varsinaisen etappipisteen koordinaatit.
Ensimmäinen etappipiste on ”VESI”. Täältä löydät kauniin metsäpuron, joka lähtee ylhäältä Kirkkovuoren päältä ja yhtyy länsipuolen pelloilla ojiin päättyen lopulta Pyölijokeen. Koordinaattien osoittamasta paikasta löydät micro-kokoisen purkin, jossa on seuraavan etappipisteen koordinaatit.
Seuraava etappipiste on ”MAA”. Koordinaattien osoittamassa paikassa on Lännenmaa-niminen kivikautinen asuinpaikka, josta löydät micro-kokoisen purkin ja seuraavat koordinaatit. Paikka sijaitsee länteen viettävällä hiekkapohjaisella metsärinteellä, jylhän Kirkkovuoren länsipuolella, muinaisen merenlahden pohjukassa. Museoviraston tutkimuksissa vuonna 1967 paikalta on löydetty varhaista kampakeramiikkaa ym. asuinpaikkalöytöjä. (Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi). Paikalla on edelleen "asutusta". Nimittäin koordinaattipisteestä noin 30-40 metriä kutakuinkin länteen olevassa hiekkatörmässä on mäyrän tai ketun pesä, jossa on useita suuaukkoja. Mikäli aiot tutustua siihen, niin ole varovainen, kunnioita metsän asukkaita ja käytä tervettä maalaisjärkeä.
Seuraava etappipiste ”ILMA” löytyy jyhkeän Kirkkovuoren päältä. Kulje "MAA"-etappipisteeltä eteenpäin waypointien kautta, niin pääset helpointa reittiä polkuja pitkin. Kirkkovuorella on komeita jyrkänteitä ja päältä avautuu upeat näkymät lännen suuntaan. Täällä olevan micro-kokoisen vihjepurkin löytäminen edellyttää hieman kiipeilytaitoja. Palautathan purkin tismalleen samaan paikkaan. Palaa lopuksi samaa reittiä takaisin edelliselle waypointille ja käänny tällä kertaa oikealle, niin pääset polkua pitkin suoraan loppupisteelle.
Loppupiste ”TULI” sijaitsee Kirkkovuoren ja Ahosenmäen puolivälissä. Paikalle päästyäsi ymmärrät miksi juuri tämä paikka edustaa tulta. Loppupisteestä löytyy small-kokoinen purkki. Laitathan purkin huolellisesti takaisin piiloonsa ja tue purkki kuten se oli, jotta se pysyy paikoillaan.
Paluureittinä on kaksi vaihtoehtoa. Voit palata samaa reittiä takaisin, jolloin kokonaismatkaksi tulee se noin 5,5 - 6 km. Toinen vaihtoehto on kävellä Kannusjärventielle ja sitä pitkin takaisin aloituspisteelle, jolloin matka lyhenee jonkin verran.