Purkki lähistöllä vaikuttavan (synttäri)sankarikoira, kultainennoutaja Paavon kunniaksi.
Paavon tarina.
Paavo pitää kovasti noutamisesta. Välillä se noutaa niin, että pihakuusi vain pölisee. Jos se jää hetkeksikin yksin, on melu valtava, aina pitäisi olla vähintään kaksin, kolmekin käy. Neljä kuuta sitten Paavo sai uuden tennispallon ja siitä tulikin sille rakas. Et silviisiin. Ei se pallo pompikaan kunnolla, ei se kovin kaksinen ole, kunhan nyt heittämään pystyy. Yhtenä päivänä lenkillä vastaan tuli vanha rouva, joka kysyi kumpaa sukupuolta Paavo on. No senhän nyt kuulee jo nimestäkin! Luuli likaksi! Neljäntenä päivänä Paavo oli pääsyt jo yli järkytyksestään ja elämä jatkuu. Joka päivä Paavo tulee nuolemaan isäntänsä varpaita täsmälleen kello kahdeksan, ellei hän ole jo herännyt. Ai niin, unohdin kertoa, että niin kuin muutkin koirat, Paavokin tykkää kovasti keppien järsimisestä, kuusi on parasta, koska se kasvattaa korvia. Kahdeksan milliä ne ovat jo kasvaneetkin. Kun Paavon synttärit olivat, hän sai ekaksi lahjakseen frisbeen ja se olikin mieluisa. Katsotaan korvaako se tennispallon.
Ylläoleva teksti on ihan kauheata hölyn-pölyä, korvat heiluu ja varpaat punoittaa!
Itse kätköstä sen verran, että auto kannattaa jättää annettuihin naatteihin, turhan huomion välttämiseksi. Kätköpaikalla kannattaa katsoa mihin menet pippaloimaan. Camoathan kätkön kunnolla, samoin, kuin se oli löytäessäsi. Kiitos.
