Tämä kätkö jatkaa allekirjoittaneen Savolainen Lammasahon lenkillä (mini)sarjaa, joka keskittyy Lammasahontien ja sen lähiympäristöön. Tekijän sarjalla on myös tällä hetkellä Savolainen sutkautus niminen kaima savon sydämmessä Kuopiossa ja Savolainen rajamailla täällä ylä-luostan ympäristössä. Tämän sarjan kätköt ovat sieltä helpommasta päästä ja tarkoitettu koko perheelle, ulkoilusta pitäville ja kuskeille jotka haluavat päästä leikkimään Tommi Mäkistä Lammasahon hiekka teillä. (Tiellä liikkuminen omalla vastuulla, ei talvi kunnossa pitoa)
Savolainen Lammasahon lenkillä V tutustuttaa kätköilijän pajuun, tuohon rikkakasvinakin pidettyyn puulajiin.
Pajut on puuvartisten kasvien suku pajukasvien heimossa. Pajujen suvussa on noin 450 kaksikotista varpu-, pensas- tai puumaista lajia. Suomessa eri pajulajeja kasvaa noin 20. Niitä kasvaa varsinkin purojen, ojien ja pienten jokien varsilla.
Nopeakasvuisuutensa vuoksi pajuja hyödynnetään energiapuuna. Pajun kuoressa on salisylaatteja, minkä vuoksi sitä on käytetty lääkekasvina. Salisylaatit imeytyvät ruoansulatuskanavasta elimistöön ja hajoavat siellä salisyylihapoksi, joka on tulehduslääke. Rohdosten raaka-aineeksi tarkoitettua salisylaattipajua voidaan myös viljellä. Pajut ovat notkeita ja nopeasti pitkän ohkaisiksi vitsoiksi kasvavina hyvin soveltuvia punontatöihin siinä missä rottonki tai bambukin. Useimmista pajuista voidaan valmistaa pajupilli.
Paju versoo uinuvista silmuista ja juurivesoista ja on siksi vaikea hävitettävä. Pelto-ojien varsilla kasvavat pajut ovat usein haitallisia rikkakasveja. Perimätiedon mukaan pajukot saadaan katoamaan lopullisesti siten, että katkaistaan ne 7–8 päivää ennen mustaa- eli uuttakuuta.
Useimmat pajut kukkivat varhain keväällä, ennen kuin niihin on kasvanut lehtiä. Niiden kukintoja sanotaan pajunkissoiksi.
Sitten hieman itse kätköstä:
Kätkö sijaitsee Lammasahontien varressa. Lumettomaan aikaan kätkön luokse pääsee autolla ja auton voi jättää tien varteen aivan kätkön lähelle. Talvi aikana auton voi joutua jättämään Höyläntien tai Yläluostantien varteen riippuen tulo suunnasta, koska tietä ei pidä auki kuin hakkuiden aikana. Talvi aikaan kätkölle pääsee suksilla tai lumikengillä suositeltavat lähtöpaikat T1 tai T2, josta ulkoilusta pitävä kätköilijä voi myös kesäisin aloittaa matkan tekonsa. Jos satut olemaan liikkeellä moottorikelkalla niin kätkölle kelkkareitiltä pääsee ajelemalla pitkin Lammasahonteitä.
Kätkö on löydettävissä ympäri vuoden.
HUOM! Kätkössä on lokikirja ja tiedote. Purkissa ei ole kynää.
Pohjois-Savossa retkeilemässä ollut helsinkiläinen polkupyöräilijä pysäytti vanhan isäntämiehen kohdalle ja kysyi: - Onko tästä vielä pitkä matka Ylä-luostaan? - Melko tarkkaan 39.997 kilometriä, vastasi isäntä. Pyöräilijä tuijotti hämmästyneenä, jolloin isäntä jatkoi: - Mutta jos käännytte päinvastaiseen suuntaan, se on kolmen kilometrin päässä..
Laitettuasi nimesi lokiin palauta kätkö paikoilleen huolellisesti. Huolellisesti palautettu kätkö takaa, että kätkö ei joudu ilkivallan kohteeksi ja sinun jälkeesi kätköä etsivätkin saavat tehdä töitä löytämisen eteen.. ÄLÄKÄ sitten SPOILAA (paljasta) kätköstä mitään ylimääräistä. Tämä siksi, että muut sinunkin jälkeen kätköä etsivät saisivat nauttia kätkön etsimisestä ja löytämisen tunteesta aidosti.