Reitti kiertää Keuruun maalaisteitä ja tekeepä se pienen pyörähdyksen Multian puolellekin. Matkan varrelle osuu niin metsä-, pelto- kuin järvimaisemiakin, mäkiä, soita ja suolampia, Herpmanin poikien muistomerkki yms. Osin reitti kulkee Neste Rallin Jukojärven erikoiskoetta pitkin. Sarjaan kuulumattomiakin kätköjä löytyy reitin varrelta tai sen välittömästä läheisyydestä kymmenkunta.
Osassa sarjan kätköistä on bonusnumero. Muista kerätä ne talteen, niillä saat ratkaistua sarjan viimeisen kätkön.
Maraton on suosittua Japanissa
Kun Suomessa palvotaan tätä nykyä jääkiekkoa ja muita ”pelejä ja leikkejä” sekä moottorin ulvontaa, on Japanin kansa valinnut itselleen kokonaan toisenlaiset ihanteet. Japanissa nimittäin maraton ja muut maantiejuoksut ovat mitä suosituinta urheilua. Maratonjuoksun voidaan sanoa olevan nousevan auringon maassa jopa suositumpaa kuin missään muualla maailmassa. Japanilaisille maraton ja sille harjoittelu, sen vaatima kyky keskittyä, noudattaa äärimmäisen kurinalaista ohjelmaa ja ponnistella kaikin voimin kohti tavoitetta ilmentävät samanlaista toimintaa, mitä tuo sitkeä kansa arkielämässäänkin noudattaa. Japanilaisille maraton toimii eräänlaisena elämän kuvana, jossa ei lopputulosta voi koskaan täysin varmasti ennustaa, niin kuin ei elämässä yleensäkään. Juuri tätä japanilaisten tapaa suhtautua elämään on käytetty selittämään maratonin valtavaa suosiota siellä.
Maratonjuoksun suosio japanissa ilmenee monin tavoin. Ensinnäkin maratonjuoksun ympärillä liikkuu siellä suuri raha ja yritykset suorastaan tappelevat päästäkseen sponsoroimaan maratonjuoksua. Kaikilla suurilla ja vähän pienemmilläkin yrityksillä on omat urheiluseuransa, jotka tarjoavat lupaaville maratoonareille rahaa, elinikäisen työpaikan, sekä harjoitusleirit missä ikinä he vain haluavat, jotta he pystyisivät juoksemaan firmalleen ja maalleen kunniaa. Näissä yritysten urheiluseuroissa valmennus on täysin ammattimaista, sillä jokaisessa yrityksessä toimii kokopäivätoimisia valmentajia (jotka ovat usein entisiä huippumaratoonareita). Myös huolto hieronta- ja fysioterapiapalveluineen, ruokailuine ja palautumisineen on viimeisen päälle hoidettu, jotta juoksijat voisivat keskittyä vain harjoitteluun ja kilpailemiseen. Juoksijat ovat ikään kuin yrityksissä ”töissä” ja heidän tarvitsee ”vain” harjoitella niin paljon ja kovaa kuin pystyvät ja yrittää japanilaiseen tapaan kilpailuissa kaikkensa. Yritykset sponsoroivat luonnollisesti myös Japanin tunnetuimpia maratonkisoja varsin avokätisesti. Onpa Japanin suuryritysten vaatimuksesta myös MM-maratonin lähtöaikaa muutettu sellaiseksi, että nousevan auringon maassa olisi siihen aikaan paras katseluaika.
Japanilaisten maratonhulluus ilmenee myös penkkiurheilussa. Kaikki suurimmat kotimaiset ja ulkomaiset maratonit tulevat Japanin televisiosta suorina lähetyksinä ja ne keräävät kerta toisensa jälkeen suuret katsojamäärät. Aina syksyn alusta kevään loppuun Japanin televisiosta tulee vähintään yksi maraton viikossa suorana lähetyksenä. Japanilaiset ovat myös innokkaita seuraamaan maratoneja paikan päällä reitin varrella, kuten Helsingin MM-maratonia seuranneetkin havaitsivat. Japanilaisten äärettömästä maratoninnostuksesta johtuen ilmestyy siellä useita vain juoksuun erikoistuneita lehtiä. Kun vuoden 2000 Sydneyn naisten olympiamaratonin voittaja Naoko Takahashi juoksi vuonna 2001 Berliinissä, oli paikalla yli 100 japanilaistoimittajaa.
Se, että nimenomaan maantiejuoksut ja maraton ovat Japanissa suosittuja, johtuu paitsi niiden sopivuudesta japanilaisten luonteeseen, myös 1800-luvulla alkaneesta Ekiden-viestien perinteestä. Ekidenit ovat erimittaisista osuuksista koostuvia maantieviestejä, joita on järjestetty jopa yli tuhannen kilometrin matkoilla. Ekiden-viestejä on juostu mm. Tokiosta Kiotoon. Japanissa järjestetään vielä nykyäänkin useita Ekiden-viestejä, joista kasallisesti merkittävin on jokavuotinen Japanin yritysten välinen Ekiden. Tässä kisassa taso on armottoman kova (mukana ovat kaikki Japanin parhaat juoksijat) ja voittajayrityksen joukkue saa osakseen suurta julkisuutta ja arvonantoa. Pitkälti Ekiden-viestien ja maratonien suosiosta johtuu, että japanilaiset kestävyysjuoksijat eivät ole niinkään menestyneet rata- kuin maantiejuoksijoina. Japanilaiset kutsuvat vuosittain myös parhaita ulkomaisia juoksumaita maajoukkueiden väliseen maratonin mittaiseen Ekideniin, jossa tänä vuonna on mukana myös Suomi ja raasto.com (peräti kahden juoksijan voimin). Maantiejuoksukulttuuri on siis japanissa voimissaan.
Japanilla komea maratonhistoria
Ekiden-perinteen lisäksi maratonin suosiota Japanissa nosti Kitei Sonin vuonna 1936 voittama maratonin olympiakulta Japanin riveissä. Todellisuudessa Son (oikealta nimeltään Kee Chung-Sohn) ja pronssille tuossa kisassa sijoittunut Shoryu Nan (Nam Sung Yong) olivat Korealaisia, jonka Japani oli tuolloin verisesti valloittanut. Japanin ensimmäistä oikeaa maratonmitalia olympialaisissa saatiin lopulta odottaa aina 1960-luvulla asti, jolloin Japani nousi tuon vuosikymmenen yhdeksi johtavista maratonmaista. Vuoden 1964 kotikisoissa Kokichi Tsuburaya juoksi maratonin pronssia, seuraavissa olympiakisoissa hopeapallille kiipesi puolestaan Kenji Kimihara. Muutenkin japanilaiset esiintyivät 1960-luvun kansallisilla ja kansainvälisillä maratoneilla edukseen. Lopulliseen maratonhulluuteen maan vei kuitenkin kolmikko, johon kuului yksi pieni, mutta sitäkin sitkeämpi mies sekä hieman kookkaammat identtiset kaksoset.
Toshihiko Seko ja Sohin veljekset nousivat huipulle lähes yhtä aikaa 1970-luvun lopulla ja kymmenen vuoden ajan he tekivät maratonilla pahaa jälkeä. Kun ulkomaalaiset olivat juhlineet Frank Shorterin johdolla Japanin tunnetuimmilla maratoneilla koko lähes koko 1970-luvun, palauttivat Seko ja Sohin veljekset japanilaisten kunnian heidän omalla maaperällään. Seko voitti Fukuokan maratonin neljä kertaa Sohin veljesten säestämänä. Kun Seko lisäksi vei voitot myös Tokiossa sekä ulkomaisista maratoneista Lontoossa, Bostonissa ja Chicagossa ja kun Sohin veljekset juoksivat jatkuvalla syötöllä huippuaikoja, oli koko Japani polvillaan heidän edessään. Moskovan olympiaboikotti vei kuitenkin Sekolta ja Sohin veljeksiltä kenties heidän elämänsä tilaisuuden olympiavoittoon ja kun Seko sortui liian kovaan harjoitteluun ennen Los Angelesin kisoja vuonna 1984, jäi olympiamaraton kolmikolta valloittamatta (Takeshi Soh oli neljäs).
Sekon ja Sohin veljesten lopettaessa uransa nousi 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla pinnalle uusi maratonsukupolvi. Niin kovia kuin Takeyuki Nakayama (maraton 2.08.15, 2 x olympia 4.), Hiromi Taniguchi (2.07.49, maailmanmestari 1991), Taisuke Kodama (2.07.35) ja Kunimitsu Ito (2.07.57) olivatkin, seuraavaa maratonin olympiamitalia Japanilaiset joutuivat odottamaan aina Barcelonan olympialaisiin vuoteen 1992 saakka. Ensin Yuko Arimori juoksi Japanin kaikkien aikojen ensimmäisen naisten olympiamitalin (hopeaa) ja sitten Koichi Morishita taisteli uskomattoman raaston jälkeen kaulaansa niin ikään hopeisen lätkän. Siitä lähtien japanilaiset maratoonarit ovatkin olleet ehdotonta maailman huippua voittaen vähintään yhden mitalin kaikissa MM- ja olympiakisoissa Göteborgin vuoden 1995 MM-kisoja lukuun ottamatta. Japanilaisnaiset ovat vieneet maratonin olympiakultaa jo kaksissa viimeisissä olympiakisoissa Naoko Takahashin ja Mizuki Noguchin voimin. Maratonjuoksun tasoa Japanissa kuvaa se, että päästäkseen Japanin kaikkien aikojen maratontilastossa 50 parhaan joukkoon, on matka taituttava alle 2.10. Naisissa taas 50 joukkoon juostakseen on alitettava 2.28. Japanin maratonjoukkueeseen varsinkin olympialaisiin onkin viime vuosina ollut suorastaan ylenpalttista tunkua. Naisissa Harumi Hiroyamaa ei valittu vuoden 2000 olympiamaratonille vaikka hän juoksi 2.22.56, sillä Eri Yamaguchi oli juossut 2.22.12, Naoko Takahashi 2.22.19 ja Ari Ichihashi oli puolestaan valittu suoraan kisoihin edellisvuoden MM-hopeansa ansiosta. Toshinari Takaoka jäi puolestaan rannalle vuoden 2004 Ateenan miesten olympiamaratonilta 2.07.59 ajastaan huolimatta, sillä hän oli maansa karsinnoissa hävinnyt Tomoaki Kunichikalle (2.07.52) ja Toshinari Suwalle (2.07.55), kun Shigeru Aburaya oli vienyt kolmannen paikan aiempien näyttöjensä turvin.
Parhaiten japanilaisia maratoonareita kuvaa heidän loputon sitkeytensä. He ovat valmiita juoksemaan itsensä kilpailutilanteessa lähes hengiltä. Japanilaisten mentaliteettiin kuuluu, että kunhan yrittää kaikkensa, ei menetä kasvojaan, kävi kisassa miten kävi. Juuri japanilaisten armottomuus raastajina tekee heistä niin ainutlaatuisen maratonkansan.
Lähde:http://www.raasto.com/text/japani.htm
Kätköpurkissa on lokivihko. Laitathan purkin takaisin piiloon siten kuin se oli.