Skip to Content

This cache is temporarily unavailable.

-Kimmo-: Pistän hyllylle siihen asti, että ehdin käydä katsomassa mikä on tilanne.

More
<

Kokkolan Sotilastorpat: Ede

A cache by -Kimmo- Send Message to Owner Message this owner
Hidden : 1/6/2015
Difficulty:
1.5 out of 5
Terrain:
2 out of 5

Size: Size: small (small)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:


"Kruunun sotilaat". Ripaus jo unohtunutta paikallishistoriaa
"Kronans soldater". En smula av bortglömda lokalhistoria


Peruspurkki pusikossa


KUNINKAALLINEN POHJANMAAN JALKAVÄKIRYKMENTTI

Tämä kätkösarja kertoo Kuninkaallisesta Pohjanmaan jalkaväkirykmentistä. Sarja esittelee samalla Kokkolassa ja sen lähiympäristössä olleista virkataloista ja sotilastorpista ne, joiden tarkka sijainti on tiedossa, sekä viimeiset niissä asuneet ruotusotilaat.

Kokkolassa ei ole säilynyt nykypäiviin saakka yhtään Ruotsinvallan aikaista upseerin virkataloa tai sotilastorppaa. Vuonna 2007 tehdyn argeologisen inventaarion mukaan kaupungin alueen maastossa kuitenkin on yhä nähtävissä näiden rakennusten kivijalkoja, perunakellareiden jäänteitä, kaivon pohjia, kiviaitoja ym.

Keskiajalta Kustaa Vaasaan
Pohjanmaa oli keskiajan loppupuolella rajamaakunta, sillä raja kulki Pyhäjoelta lähes suoraan Karjalan kannakselle. Asutus oli levinnyt Pohjanlahden rannikkoa myöten pohjoiseen, sekä jokivarsia pitkin sisämaahan. Asutuksen perässä seurasi luonnollisesti sekä kirkollinen-, että maallinen valta.

Valtakunnan sotalaitos perustui yleiseen asevelvollisuuteen. Kruunun kutsuessa jokainen asekuntoinen mies oli velvollinen puolustamaan kyläkuntaansa ja heimoaan. Sotaan lähtö koski vain tiettyä aluetta, yleensä maakuntaa. Sotajoukon vahvuus perustui kulloinkin koottavien miesten määrään. Muutamaa tuhatta miestä voitiin pitää jo huomattavana armeijana, sillä suuremman kokoaminen ja huolto olisi sen ajan oloissa ollut lähes mahdotonta. Virallista joukko-osasto jaotusta ei ollut mutta oletetaan, että jonkinlaista jakoa on ollut kihla- ja kyläkuntien mukaan.

1400-luvun lopulta lähtien vallitsi Ruotsin ja Venäjän välillä jatkuvaa erimielisyyttä Pohjanmaan ja itäisen Savon omistuksesta. Parantaakseen Ruotsi-Suomen puolustusta kuningas Kustaa Vaasa ryhtyi luomaan yhtenäistä armeijaa ja väenottojärjestelmää. Valtakuntaan perustettiin lippukuntia (= fännika), joista Suomeen kolme, yhteisvahvuudeltaan 1500 miestä.

Lippukunta oli itsenäinen lähinnä nykyistä pataljoonaa vastaava taktinen yksikkö, joka tavallisesti käsitti viisi noin sadan miehen korttelia (komppaniaa) jotka kukin jakaantuivat viiteen ruotuun (joukkueeseen). Lippukuntien vahvuus saattoi kuitenkin vaihdella suuresti ja sen vahvuutta voitiin tarvittaessa kasvattaa myös vieraiden kihlakuntien miehillä.

Venäläisten hyökättyä heinäkuussa 1555 Oulujärven alueelle, Kustaa Vaasa lähetti Turusta 8 ruodun suuruisen sotilasosaston Joen Wargh'in johdolla suojelemaan maakuntaa. Tästä joukko-osastosta tuli Pohjanmaan lippukunnan runko, mikä oli alkuna joukko-osastolle joka toimi maakunnassa yhtäjaksoisesti 255 vuotta.

Kustaa Vaasan jälkeen
Kustaa Vaasan pojat Eerik XIV ja Kaarle IX jatkoivat isänsä aloittamaa sotalaitoksen kehittämistä. Eerik kiinnitti ensimmäisenä kuninkaana huomion nihtien koulutukseen, ja hänen aikanaan tulivat varsinaiset aseharjoitukset käyttöön. Hän myös ensimmäisenä pyrki järjestelmällisyyteen ja mm vahvisti eri joukko-osastoille tunnusvärit.

Kaarle puolestaan yritti kehittää taistelutaitoa ottamalla mallia alankomaalaisesta taktiikasta ja organisaatiosta. Aluksi uudistus ei kuitenkaan onnistunut, sillä kyseinen taktiikka perustui ampuma-aseiden käyttöön ja 1600-luvun alussa Ruotsi-Suomen joukkojen pääasiallisena aseistuksena olivat keihäät ja miekat, sekä päällystöllä hilparit tai hakapyssyt, mutta ne korvattiin vähitellen uudenaikaisilla musketeilla. Myöhemmin muskettien määrää lisättiin huomattavasti alkamalla varustaa myös miehistö ampuma-asein.

Lippukunnasta jalkaväkirykmentiksi
Kustaa II Aadolfin noustua valtaistuimelle vuonna 1611, hän kiinnitti huomiota armeijan heikkouksiin. Hänen etunaan oli hyvä perehtyneisyys sotataitoon ja käytännöllinen vaisto. Organisaation rinnalla kehitettiin taktiikkaa ja luotiin 30-vuotisessa sodassa taistellut tehokas Ruotsi-Suomen armeija. Jalkaväki oli aluksi ollut puolustuksellinen, tulitaisteluun kykenevä elementti, ratsuväen käydessä varsinaisen lähitaistelun. Nyt myös jalkaväki muutettiin hyökkäyskykyiseksi.

Kustaa II Aadolf asetti suuren painon yhtenäisille joukkojen ryhmityslinjoille sekä tulen käytölle ja loi näin perusteet myöhemmälle, lineaaritaktiikaksi nimitetylle taistelutekniikalle. Kustaa II Aadolfin aikana upseeriston tasoa nostettiin. Upseerien valtaosa oli nyt aatelisia, ja peruskoulutus annettiin Hovirykmentissä, joka oli värvätty valiojoukko-osasto. Hän kehitti myös miehistön koulutusta ja loi armeijaan tiukan kurin. Vuonna 1621 julkaistut "sota-artiklat" ovatkin olleet pohjana kaikille myöhemmille ohjesäännöille ...aina nykypäiviin asti.

Myös muut aselajit kokivat perusteellisen kehityksen. Ratsuväki omaksui Puolalaisen hyökkäystaktiikan, ja tykistö sai kevyitä kanuunoita, joita voitiin sijoittaa jalkaväen mukaan antamaan tulitukea. Kustaa II Aadolf myös ensimmäisenä yhdisti useita tykkejä yhteiseen maaliin ampuviksi pattereiksi.

Armeijaa organisoitiin uudelleen vaihtelevalla menestyksellä useamman kerran. Kunnes helmikuun 16. vuonna 1626 allekirjoitettiin Riiassa suunnitelma, jonka mukaan Suomeen perustetaan kahdeksan n. 1000 miehen vahvuista, vakinaista rykmenttiä. Maakunta oli rykmenttien rekrytointiperustana ja näin säilyi vanha yhteys hallinnollisen ja sotilaallisen jaotuksen kesken.

Myös Pohjanmaa sai perustettavakseen oman rykmentin. Aluksi rykmentti nimettiin kulloisenkin komentajansa mukaan, mutta myöhemmin sille annettiin oma, virallinen nimi joka oli aluksi Kungliga Österbottens regemente till Foth. Nimi hioutui lopulliseen muotoonsa hyvin pian, millaisena se sitten säilyi rykmentin koko olemassaolon ajan:



Kustaa II Aadolfin luoma organisaatio pysyi miltei muuttumattomana lähes kaksisataa vuotta ja sen perustamisajankohdasta voidaan seurata suomalaisten rykmenttien historiaa aina nykyaikaan asti.

Taistelujen tie
Pohjalaiset miehet taistelivat rykmentin ja sen edeltäjien riveissä luomassa Ruotsi-Suomen suuruutta, mutta myös kamppailemassa vallan murenemista vastaan aina vuoden 1809 lopulliseen tappioon saakka. Pohjalaiset osallistuivat kaikkiaan viiteentoista sotaan, jotka valtakunta kävi Leipzigiä, Jämtlantia ja Poltavaa myöten. Näihin kuuluu 87 suurta taistelua sekä lukematon määrä pienempiä, erikseen kirjaamattomia kahakoita joihin liittyy suunnaton määrä kärsimyksiä mutta myös ääretöntä rohkeutta, uhrautuvaisuutta sekä ylpeyttä oman joukko-osaston saavuttamista voitoista.

Silloin kun sotia ei käyty, palveli rykmentti varuskuntajoukkona vuosikymmenet Baltiassa, pääasiassa Riiassa. Vasta 1700-luvulla, valtakunnan suurvalta-aseman jo murennuttua, sai rykmentti puolustaa omaa maataan. Tosin tänäkin aikana oli taisteltava Pommerissa ja Emämaa-Ruotsissa.

Pohjanmaan rykmentti, samoin kuin kaikki muutkin Suomen vanhat rykmentit, kävi viimeiset taistelunsa Suomen sodassa 1808 – 1809. Loppuaikoina verisesti puolustautuen Ruotsin maaperällä, Uumajassa. Rauha solmittiin Haminassa syyskuun 17. päivänä 1809, jolloin Ruotsi luopui 1700-luvun Suomen muodostaneista kuudesta läänistä, Ahvenanmaasta sekä Västerbottenin läänin itäosasta ja uusi raja vedettiin Pohjanlahden perukkaan Tornionjoelle.

Rauhansopimuksen myötä Kuninkaallinen Pohjanmaan Jalkaväkirykmentti lakkautettiin ja se siirtyi historiaan, palveltuaan maataan uskollisesti ja urheasti 183 vuotta.

Eden sotilastorppa
Sotilastorppaa ei enää ole olemassa. Kätköltä noin 60 m lounaaseen, Vingrenintien ja Jokilaaksontien kulmassa oleva vaalea varastorakennus on entisen Eden sotilastorpan paikalla.

HUOM! Ota oma kynä mukaan. Huollon helpottamiseksi kätköpurkista on kynä jätetty pois!


Kuninkaallisen Pohjanmaan Jalkaväkirykmentin II Majurin Komppanian Pääkatselmusrulla

Katselmus pidetty 7. heinäkuuta 1802

Ruotu N:o 2, Eden sotilastorppa, Palon kylässä
Sotamies Johan Markusson Kinman, syntynyt Alavetelissä 2. kesäkuuta 1757, pituus 6 jalkaa (n. 178 cm). Kuollut Kaarlelassa 6. helmikuuta 1809 61½ vuoden ikäisenä.

Ontuu vasenta jalkaansa, mikä on lausunnolla todistettu. Asetetaan 17. helmikuuta 1796 annetun käskyn mukaan eläkkeelle Kruunun laskuun. Johan Kinman palveli rykmentissä kaikkiaan 23¼ vuotta. Pääkatselmuksessa 7. heinäkuuta 1802 vapautettu palveluksesta ja saa eron.

Naimisissa Anna Jacobsdotterin kanssa, s. 30.11.1752.
10 lasta, joista 5 kuollut pieninä.

Bonuskätkö
Osassa kätkösarjan lokikirjoista on vihje myöhemmin julkaistavaa sarjan Bonuskätköä varten! Sarjan muut kätköt:
Kapteenin virkatalo - Kaptens ämbetsbostad
Kokkolan sotilastorpat: Topparbacka ja Kifvilö
Kokkolan sotilastorpat: Rajaluoto - Rajlot
Kokkolan sotilastorpat: Lyttsbacka
Kokkolan sotilastorpat: Storå
Kokkolan sotilastorpat: Tågminne
Kokkolan sotilastorpat: Orres
Kokkolan sotilastorpat: Gallören

Lähdeluettelo-Litteraturförteckning:
C-B.J. Petander, Stig Roudasmaa: "Pohjanmaan rykmentti 1626 - 1809"
J. Björk, B. Lybäck, M. Lybäck: "Försvarad frihet: Minnesmärken i Karlebynejden"
Tapio Kauniston sukututkimusarkisto - Tapio Kaunistos genealogiarkiv

Additional Hints (Decrypt)

Cbylfnxxnevqvra ennxn-nvar wbxn ba yhbaabyyvfgra yhxhwra xbyznf cnevyyvara yhxh

Decryption Key

A|B|C|D|E|F|G|H|I|J|K|L|M
-------------------------
N|O|P|Q|R|S|T|U|V|W|X|Y|Z

(letter above equals below, and vice versa)



 

Find...

235 Logged Visits

Found it 219     Didn't find it 10     Write note 2     Temporarily Disable Listing 1     Publish Listing 1     Needs Maintenance 1     Owner Maintenance 1     

View Logbook | View the Image Gallery of 19 images

**Warning! Spoilers may be included in the descriptions or links.

Current Time:
Last Updated:
Rendered From:Unknown
Coordinates are in the WGS84 datum

Return to the Top of the Page

Reviewer notes

Use this space to describe your geocache location, container, and how it's hidden to your reviewer. If you've made changes, tell the reviewer what changes you made. The more they know, the easier it is for them to publish your geocache. This note will not be visible to the public when your geocache is published.