Elettiin vuotta 1964. Supan montussa vilisi satoja lapsia ja nuoria. Oli aika Lahden mäkipäivien. Uusi uljas "tösä" oli saavuttanut huippusuosion. Hypyt pitenivät ja yleisö hurrasi. Yleisöstä vain puuttui yksi äiti, jota hirvitti poikien hyppytouhut. Hän katsoi parhaimmakseen jäädä kotiin odottamaan sankareitaan. Suurimmalla osalla osallistujista oli käytössä tavalliset hiihtosukset, mutta olipa joukossa muutama, jolla oli suhteita Järvisen tehtaalle, ja jalassa komeilivat komeat mäkisukset.
Nykyään tästä urheilujuhlasta on jäljellä vain muisto ja pieni maamerkki.