Skip to Content

<

Pommari (Raision lukio)

A cache by raisionritu Send Message to Owner Message this owner
Hidden : 7/28/2017
Difficulty:
3 out of 5
Terrain:
2 out of 5

Size: Size: small (small)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Related Web Page

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

Nykyinen Raision lukio perustettiin 1957 nimellä Raision yhteiskoulu ja siellä opiskelee vuosittain noin 400 opiskelijaa. Vuosina 1991-2007 myös Raision lukion aikuislinjalla pystyi opiskelemaan samoja aineita kuin päivälukiossakin sekä kirjoittamaan ylioppilaaksi.

Tehtävänäsi on ratkaista Tulevaisuudentoivot-sarjan arvoitus! Sarja on itsenäinen jatko-osa kätkösarjalle Lastenleikkiä (Child's Play). Ota talteen vinkki bonusta varten.

Tulevaisuudentoivot - Pommari

Raisrockissa Lukkarlan kentällä eli Pommarin päällä 1980-luvulla.

Joskus lämpimään aikaan v. 1976 rokki soi Ihalassa: Hiltusen omakotitalon rakennustyömaalle oli kannettu vaatimattomat soittovehkeet treenejä varten. Jos ei ollut kaksisia kamoja, niin eipä ollut harjoituspaikkaakaan, ja jos ei ollut paikkaa niin eipä ollut bändiäkään kuin ajatuslapseksi...

Raision pari "oikeaa" bändiä hajoittelivat kouluissa tai autotalleissa. Ihalassa riitti roikka ja betoninen pohjanvalu kahdelle miehelle rokkiin, kolmas katseli vierestä olisiko hänestä kitaristiksi tähän orkesteriin.

Se kolmas - Tammennon Jokke - tiesi jo pari vuotta ennen palolautakunnan varajäseneksi päästyään kuitenkin jotain politiikan päätöksistä: Raisioon oli lukoon mäkeen tulossa pommisuoja. Siellä olisi jaossa tilaa raisiolaisille soittajille.

Ensimmäisessä nuorisolautakunnan ja bändien soittovuoropalaverissa oli paikalla kolmen yhtyeen ihmisiä. Laineen Merjan combo oli silkkaa Beatles-musiikkia, Moko ja Merisaaren Jukka soittivat Palmun Harrin kanssa Hendrixiä. Me eli Raisio Kids soitimme omia biisejämme ja vanhaa mustaa rokettirollia.

Silloin, kuten monasti myöhemminkin pommisuojan olemassaolon aikana, oli tärkeää hyväksyä vain omat musiikilliset näkemykset ja todeta muiden olevan, jos ei nyt paskaa, niin ainakin jollain tavalla itseä huonompia...

Vuorot jaettiin ja musiikki saattoi alkaa. Jossain vaiheessa, hivenen myöhemmin tulivat SKDL:n ohjelmaryhmä tähtenään palvottu kitaristi Kaikkonen, ja oikea torvisoittokunta, Bruno Sirkiän johtama nuoriso-orkesteri.

Alkuaikoina avain annettiin kaikille tarvitseville, eikä valvojia ollut. Pommarista tuli viikonloppujen juhlapaikka missä opeteltiin elämän perustotuuksia. Se oli, paitsi soittopaikka, myös hotelli ja sisävessa.

Vasta kun Palmu oli heittänyt Gibson Les Paulinsa (kitara jossa oli kultapintaiset mikrofonit) seinään ja erään lammasäänisen laulajan kaappi paljastui pelkäksi pullovarastoksi, tapahtui muutos. Pommisuojaan iskostettiin kuri ja järjestys.

Raision kaupungin tarjoama treenitila herätti turkulaisissa soittajissa heti aitoa kateutta. Isossa naapurissa kun ei vieläkään ole aivan helppo saada soittokämppää. Monet turkulaiset ratkaisivat ongelmiaan raisiolaistumalla ainakin hetkeksi. Muistan ainakin Tommi Läntisen ja aikansa progressivisen dinosauruksen, Kaamoksen, harjoitelleen Pommarissa. Maskulainen rumpali Esa Mäkelä, eli nykyinen Ressu Redfordkin piipahti siellä koesoitossa. Ret Marut taisi äänittää ainokaisen älpeensä bunkkerissa, jossa ei vielä ollut Tuomisen Juskun studiota.

Valtakunnan tietoisuuteen Pommari ehkä nousi komeimmin 80-luvun alussa. Kun uusi aalto ja sen ajan suomi-punk mullistivat suomalaista kevyen musiikin menoa, niin jokainen uusikin yrittäjä otettiin vakavasti ainakin hetken.

Kolme levyttävää nuoriso-orkesteria eli Korroosio, Rattlers ja S.I.G. kertoivat kotikaupungistaan kiihkeitä sanoja ja musiikkilehdissä puhuttiin myös ns. raisiolaisesta soundista. Historian pilkkuja viilatessa todettakoon, että S.I.G.-yhtye ei treenannut parina ensimmäisenä vuotenaan Pommisuojassa vaan Apinakallion laidassa, rumpalin kotitalon päätykämpässä, talossa jossa nykyään on kaupungin kudontapaikka. Osasyy treenipaikan väliaikaiseen vaihtoon löytyy aiemmasta tekstistä. Pianhan tosin sigiläiset palasivat väestönsuojan auvoisuuteen.

Pommarin menneisyys ei ole vain yhtyeitten - kuten Pepé le Mokon, Loudlifen tai Uman Namun - vaan myös yksittäisten ihmisten historiaa. Tuntuu hivenen hassulta esimerkiksi muistella Uman Namun soittajia ja bändin mukana pörränneitä.

Janus ja Anna Hanski ovat matkanneet maineeseensa Uman Namun ollessa enää muisto vain. Pommisuojan historiaa kirjoittaessa on myös syytä muistaa taivaallisiin nuorisotiloihin siirtyneitä: Appelia ja Korkkia.

Pommisuoja on saavuttanut juhlakalulle sopivan iän. Pitkät juhlapuheet lie syytä unohtaa, sillä Pommarissa ei ole ollut tapana puhua, vaan huutaa ja laulaa. Menneisyyskin on ollut yhtä äänekästä juhlasoittoa, jossa särölaitteella on ollut kuninkaallinen asemansa.

Rakas Pommari, saanen lainata rivin eräästä laulustani, jonka S.I.G.-yhtye ammoisina aikoina tiloissasi levytyskuntoon treenasi: "Hyvää syntymäpäivää".

Matti Inkinen: Balladi pommisuojasta teoksessa Taina Saarinen (toim.): Rockia risteyksestä - Pommari 20 vuotta (1976-1996), Raision kaupungin nuorisotoimi 1996

Additional Hints (No hints available.)



 

Find...

54 Logged Visits

Found it 52     Write note 1     Publish Listing 1     

View Logbook

**Warning! Spoilers may be included in the descriptions or links.

Current Time:
Last Updated:
Rendered From:Unknown
Coordinates are in the WGS84 datum

Return to the Top of the Page

Reviewer notes

Use this space to describe your geocache location, container, and how it's hidden to your reviewer. If you've made changes, tell the reviewer what changes you made. The more they know, the easier it is for them to publish your geocache. This note will not be visible to the public when your geocache is published.