1900-luvun alkupuolella kylällä toimi useampikin vesimylly, joka täytti kyläläisten jauhatustarpeet. Kuitenkin joen virtaus vaihteli ja kun lähialueille oli rakennettu muutama varmempitoimisempi sähkömylly, alkoivat kylän miehet olemaan vakuuttuneita oman sähkömyllyjä tarpeellisuudesta. Mylly rakennettiin vuonna 1935 kylän miesten talkoovoimin. Ainostaan sähkötöihin ja koneiden asennukseen tarvittiin ulkopuolisia työmiehiä. Puumateriaali kerättiin kylältä.
Sotien jälkeen vehnän viljely yleistyi. Pitkät jauhatusmatkat Kalajoen Tyngälle alkoivat turhauttamaan, joten olemassa olevaan myllyn jatkoksi päätettiin rakentaa vehnämylly. Säännöstelyn vuoksi myllykoneiston toimitusaika oli yli kaksi vuotta ja rakentamaan päästiin 40-luvun lopulla. Valmistunut nelikerroksinen rakennus oli ja on yhä, kylän korkein rakennus. Mylly otettiin käyttöön vuonna 1950. 60-luvulla hallaiset kesät vähensivät vehnänviljelyä. Lisäksi kaupastakin alkoi saamaan hyviä vehnäjauhoja. Vehnän jauhatus lopetettiin 60-luvun puolessa välissä.
Vehnämyllyn hiljennyttyä toiminta jatkui vanhalla puolella, kolmella kiviparilla. Ruista jauhettiin leipäviljaksi, ohraa ja kauraa rehuksi. Myllyn viimeisin omistaja sijoitti viljanlajittelijan vehnämyllyn alakertaan ja teki jauhojen lisäksi ryyni- ja hiutaletuotteita. Myllyn kaurahiutaleista tuli oikea hittituote. Mylly hiljeni lopullisesti vuonna 2010.
Kyläyhdistyksen kahvio on toiminut myllyn myymälän tiloissa talvisin, muutaman iltana viikossa. Kesän aikana kahvio siirtyy Meripaviljongille, Meripaviljonki-kätkön(GC1HJGA) läheisyyteen
(Lähde: Pottala Raimo 2013: Mentihin myllyhyn. Lohtajan Joulu 2013)
Kätkö on sijoitettu myllyn omistajan luvalla. Muilla myllyllä asioivilla henkilöillä ei ole tietoa kätköstä, joten toimi hienovaraisesti.