Nuoruuden lähde on myyttinen vesilähde, josta juomisen tai jossa kylpemisen sanotaan antavan ihmiselle ikuisen nuoruuden. Tarinoita tällaisista lähteistä tunnetaan kaikkialta maailmasta jo vuosituhansien takaa. Aleksanteri Suurenkin arvellaan etsineen matkoillaan jokea, joka parantaisi iän tuomat vaivat ja kesiajalla monet kuninkaat ja paavit pyrkivät myyttisen pappiskuningas Johanneksen suosioon, epäilemättä myös siksi, että Johanneksen uskottiin hallitsevan maata, jossa virtasi kultainen joki ja ikuisen nuoruuden lähde.
Tunnetuin nuoruuden lähteen etsintä liitetään espanjalaiseen tutkimusmatkailija Juan Ponce de Leóniin, jonka sanotaan etsineen nuoruuden lähdettä, kun hän rantautui Amerikan mantereelle vuonna 1513. St. Augustinessa Floridassa voi vierailla de Leónin löytämäksi väitetyllä lähteellä, vaikka todellinen rantautumispaikka taisi olla reilut 200 km etelämpänä. Lähteen etsintäkin liitettiin Leóniin vasta tämän kuoleman jälkeen.
Ikuista nuoruutta on lähdeveden lisäksi tavoiteltu muutenkin. Tässä muutama esimerkki: Viikinkien mytologiassa ikuisen nuoruuden salaisuus piilee kultaomenoissa, jotka kasvavat Idun-jumalattaren puutarhassa. Joka syksy Idun tuo kullekin jumalalle yhden kultaomenan estämään vanhenemisen - ja sen myötä kuoleman. Kreikkalaisessa mytologiassa granaattiomena on kautta aikojen yhdistetty kauneuteen, hedelmällisyyteen ja ikuiseen nuoruuteen. Hedelmää on pidetty jopa kuolemattomuuden symbolina ja elämän eliksiirinä. Gilgamesh-eepoksen mukaan merenpohjassa kasvoi ohdakkeen kaltainen ikuisen nuoruuden mahdollistava kasvi. Tarinan mukaan sankari saikin kasvin haltuunsa, mutta jätti sen hetkeksi kaivon reunalle ja siitäpä paikalle osunut käärme söi sen. Siksi käärme luo nyt nahkansa ja säilyttää nuoruutensa, kun taas ihmisten pitää vanheta samoissa nahoissaan.
Nuoruuden lähdettä ei etsinnöistä huolimatta ole koskaan löytynyt. Ehkäpä lähteen mahdollisuus onkin kiinnostavampaa kuin sen todellinen olemassaolo. Mene ja tiedä, etsiminen kannattaa aina.