Suomen Matti asui yli 400 vuotta sitten Liperin Mattisenlahdessa. Hänellä oli kaskia ja eräsijoja kaikkialla Pyhäselän rannoilla. Matti oli voimamies. Kaskea hän ei kaatanut, väänsi vain paljain käsin tukkipuut nurin ja jätti rasina kuivumaan. Kotiin lähtiessään hän huusi kaksi-kolmepeninkulmaisen järven yli eukolleen: ”Paa ruoka tulemaan!” Suunnilleen samassa ajassa kuin puuro valmistui, ukko sousi järven yli kotirantaan.
Monet kerrat Matti voitti ja pieksi kaski- ja pyyntömaitaan ottamaan tulleet miehet. Kerran pajari Volokki keräsi 50 miestä mukaansa ja meni Matin talolle isännän ollessa poissa. Kauniilla puheilla, suurilla lupauksilla ja hyvillä lahjoilla hän vietteli Matin eukon ja tyttären puolelleen. Kun Matti tuli kotiin, vieraat pitivät puukkoja Matin eukon ja perillisten kurkuilla uhaten tappaa Matin perheen, ellei tämä antaudu. Matti antautui, pantiin köysiin ja hihnoihin, vietiin pirttiin ja pantiin uunin patsaalle istumaan. Seuraavana päivänä hänet piti tappaa.
Illalla Volokki meni kamariin emännän viereen ja muut miehet riiheen. Matti pyysi ensin emäntäänsä ja sitten tytärtään jättämään hänelle lohduksi kynttilän palamaan pöydälle, mutta nämä vastasivat: ”Ou vaiti, huomenna siut tapetaan ja myö männään pajarinhoviin!”
Matti pyysi samaa pojaltaan. Tämä toi palavan kynttilän pöydälle. Matti hivuttautui yöllä kynttilän luo ja poltti poikki siteensä. Hän hiipi ulos, pönkäsi riihen oven, sytytti sen tuleen ja poltti siellä olleet pajarin miehet. Sitten hän palasi taloon, varasti hiljaa Volokin aseet ja meni uunin patsaalle istumaan. Aamulla Volokki heräsi ja tuli emännän vierestä Matille ilkkumaan: ”A, kuule sie Matti, mitäh unia näit?” ”Mitteepä unia tässä näkisin? Näin vuan miten 50 mehtoa paistoin”, vastasi Matti. Volokki arvasi pahaa ja ryntäsi kamariin aseitaan hakemaan. Matti näytti ovella tuumien, että paremmassa tallessa ovat. Volokki ryntäsi ikkunasta pakoon. Matti perään. Matti sai pajarin kiinni suolla, tappoi tämän omalla miekallaan. Petollinen vaimo ja tytär saivat myös rangaistuksensa. Matin pojasta jatkui sitten kuuluisa Suomen Mattien eli Mattisten suku.
Lähde: Aimo Kejonen: Kansantarinat. 2008