Kätköpaikalta näkee Pankakosken paperitehtaan, jonka alueella Pankakosken rautaruukki on 1800-luvulla sijainnut. Vastarannalla viistosti oikealla näkyy upea sininen puutalo, joka on aikanaan ollut paperitehtaan patruunan. Nykyisellään talo lienee tehtaalaisten virkistys- ja koulutuskäytössä.
Olli Rovion nettisivuilla kerrotaan Pankakosken rautaruukin historiasta:
"Liperin tuomiokunnan tuomari Johan Hällström, varatuomari Bengt Olof Sirelius ja Säyneisen rautahytin omistaja P.J. Loss valtasivat 1820-luvun alussa eräitä järviä Pielisjärveltä ja Nurmeksesta. He rakensivat yksinkertaisen raudantuotantolaitoksen (ns.harkkohytin) Pankakosken kahteen osaan jakavaan tehdassaareen eteläpuolelle, eli itse Pankakoskeen vuonna 1822, jolloin Pankakosken teollisuuden voidaan katsoa alkaneen. Pohjoisemman uoman, Kuharkosken (myöhemmin koskesta on käytetty nimeä Sahakoski) rannalle rakennettiin sahalaitos. Järvimalmia nostettiin Pankakosken yläpuolisesta Pankajärvestä käsivoimin ja ruukin tuotteilla; harkko- ja kankiraudalla, sekä taotuilla esineillä, oli erittäin hyvä maine. Tuotteita meni Joensuuhun, Vienankarjalaan ja jopa Pietariin. Privilegion ruukki sai senaatilta vuonna 1829. Rautaruukin omistus ehti sen toiminnan aikana vaihtua monesti ja ruukki paloi kolmesti. Kaikki omistajat eivät hoitaneet ruukkia, vaan ostivat sen vain myydäkseen edelleen. Työ ruukissa oli rankkaa, mutta pitkät työpäivät pienellä palkalla antoivat elannon monille työntekijöille. Sen lisäksi lähiseudun asukkaat saivat työtä mm. malminajosta, sekä sen nostosta mm. läheisestä Pankajärvestä. Sitkeästi ruukki kuitenkin aloitti Pankakosken teollisuuden pitkän historian. Lopulta 1800-luvun lopussa ymmärrettiin ruukin kannattamattomuus, sillä pieni järvimalmia käyttävä laitos kaukana markkinoista ei ollut pystynyt kilpailemaan enää aikoihin vuorimalmin kanssa. Kapearaiteinen rautatie Pankakoskelta Lieksaan rakennettiin kuitenkin 1897. Ruukki paloi viimeisen kerran vuonna 1902, jolloin toiminta oli päättynyt."