Tuo merkittävä "muistomerkki" menneestä ajasta, eli pääjärven kivetty kanava herättää varmasti monen ohikulkijan kiinnostuksen ja huomion! Suuri kaivanto halkaisee korkean kankaan, eikä tämä ei ole meillä edes ainoa lajissaan, mutta ehkä parhaiten "esillä". Kysyjille vastataan ja tässä hiukan "järven laskujen" historiaa laajemminkin. - Nykyään on ne "pelit ja vehkeet" ja nuo entisaikojen jyrkät sukupuolirajatkin ovat alkaneet jo kauan sitten hälvenemään. - vaikeaa tuo nimen valinta tässä tapauksessa! (Työvoimaa... ei! Lihasvoimaa,.... käsivoimaa? NO ei!...?)
Kuva on Pääjärven laskuojan kaivuun ajoilta 1930-luvulta. Kuvasta löytyy mm. tekijän "Faari", eli isoisä. Tuo korkea kangas puhkaistiin tuolloin täysin "lapiopelillä" ja miesvoimin niinkuin kuvasta voi todeta. Syvän kaivannon reunat muurattiin kivillä sortumavaaran poistamiseksi ja ojan pohja peitettiin kuusikelleksillä, eli ... halkaistuilla ohuilla kuusenrungoilla. Tien kohta, siis silta, holvattiin ja tuo rakenne on pysynyt näihin päiviin asti ennellaan. Osa kivistä kuljetettiin paikalle jopa noin kilometrin päästä työmaasta. Muisti tiedon mukaan työ kesti kaksi vuotta kaikkineen. Huomaa että näillä pikileerimailla on kangasta jouduttu kaivamaan avarammaksi aika leviästikin, valuma- ja sortuma vaaran välttäiseksi! Ojaa kaivettiin kourijärvestä ainakin tuonne alhoon asti ja useampi kilometri kaiken kaikkiaan. Talvi ei haitannut näillä pikileerimailla työn etenemistä, helpotti vain maan jähmettyessä vähemmän valuvaksi. Tuota ojaa on perkattu myöhempinä aikoina, joten kartaltakaan tuo tuolloisen urakan suuruus ei enään täysin selviä. Työmaa oli siis paikalla nähtävää laajempi! Pääjärven ojalla ja tällä hankkeella kaikkineen kuivattiin myös lähellä olevat Teerijärvi ja Kourijärvi. Urakkaa voidaan pitää tuohon aikaan myös suht suurena hankkeena ja vanhoista valokuvista voi päätellä työtä tehdyn ehkä ainakin kahdella eri kohtaa yhtäaikaa? Mainitaan vielä että näiden pienempien järvien laskuojat johtivat ennen kartalla näkyvään syväjärveen ja nyt laskuoja kulkee alhon kautta, peitson läpi Peitsonperällä mereen.
Kätkö on tuon jäljelle jääneen Pääjärven rannassa ja tuo urakan näyttävin osa on tässä nähtävissä. Teerijärvi on vielä havaittavissa pienen avovesiplänttinsä kanssa tässä lähellä ja Kourijärvi, kirkollepäin parin kilometrin päässä, on nyt jo lähes kokonaan viljelyskäytössä tai kasvaa komiaa koivikkoa. Kuikksenojaksi nimettyä alueen kuivatusojaa on perkattu useaan otteeseen tuo jälkeen ja tämä Pääjärven kanava ennallistettiin ja tuettiin Ely-keskuksen toimesta pari vuotta sitten. Suurin näkemäni vastaava työmaa on alavieskassa sijaitseva Vieskajärven kanava, jossa monen neliökilometrin järven laskuoja louhittiin korkeaan kallioon! Sitä esittelee parikin hienoa kätköä ja oiken muistokivi. ( GC3PPEW ja GC4GRHC )
Järvenlaskut, eli -kuivaukset:
Järvikortteen ja -ruokon korjuun sijaan alettiin eläinten rehuksi viljellä heinää 1700-luviun alkupuoliskolla. Niittymaiden vähyys sai ihmiset miettimään keinoja heinälle kelvollisen viljelysmaan lisäämiseksi ja tuolloin huomattiin helpoimmaksi tavaksi laskea matalien järvien pintaa, jolloin niittyä saatiin kuivatuksessa paljastuneista rantamaista. Laki joka mahdollisti tämän, tuli voimaan vuonna 1740. Toiminta oli varsinkin pohjanmaalla matalien järvien johdosta varsin yleistä, ollen vilkkaimmillaan joskus 1800-luvun puolessaa välissä. Pian huomattiin kuitenkin tuon toiminnan lieveilmiöt ja saattoipa se "homma vähä karata käsistäkin"? 1860-luvulle sattui parikin suurta katovuotta, jolloin halla vei lähes kaiken sadon. Tuolloin tuon syyksi epäiltiin näitä järvenlaskuja ja toimintaa olettiin rajoittaa voimakkaasti useaankin otteeseen. Olisiko asiasta tullut vallalle toinen näkökanta, kun !930-luvun kieppeillä valtiovalta tuki näitä hankkeita työllisyysvaroin? Siihen aikaan sijoittuu sitten toinen vilkas "laskukausi" ja "vahinkojaki" sattu! - Näin jälkikäteen aatellen. Työvoimaa oli saatavissa ja nuo hankkeet olivat varmasti monessa talossa myös hyvä "leivän lisä" ja monelle myös se pääansio, vähä laajemminkin. Järvenlaskun suoritti rantojen maanomistajista koottu järviseura, joka hallinnoi hanketta ja jakoi sitten näin saadut maat keskenään.
Nykyisin tällaiseen taitaa luvat olla aika lujassa? Suuntaus on ollut lähinnä päinvastainen ja näiden kuivioiden ennallistamista lintukosteikoiksi ja takaisin järviksi suositaan ja on tuettu valtion toimesta! Kälviän ja Ullavan Jakokunnan alueella on kuivattu kaikenkaikkiaan kolmisenkymmentä järveä. Joissain tapauksissa näistä saatu hyöty on nähtävissä tänäänkin ja alue on nykyään viljavaa peltoa. Parhaana esimerkkinä ehkä Isojärvi ruohtalolla, mutta suurin osa noista nykymitassa "turhista" kuivioista on tänään vain suopläntti tai sankka vetelä pusikko ehkä kaukanakin asutuksesta! Näitä kyllä mielummin tänäpäivänä katselisi kauniina, kalaisana järvenä! Parhaat esimerkkit näistä ehkä tuo alempien kuvien Laksonjärvi ridankylässä ja tässä lähettyvillä oleva Syväjärvi, josta saatiin aikaan näin jälkikäteen ajateltuna vain pelkkä "pohjaton suo"? - Vaikuttava näky on myös sen kuivatuskanava! Laksonjärven ennallistamista koitettiin saada taannoin vireille, mutta se kaatui silloin joidenkin maanomistajien vastustukseen järvipohjan "kokkolakäläviä-hässäkässä"! -Toivottavasti vielä joskus....!
Ridankylän nuorioa laksonjärven rannalla ehkä 1930-luvun alussa ja kuva myös omista kuvista.
Ridanylän koulun pitkäaikainen opettajatar Elsa Kilpinen soutelemassa oppilaidensa kanssa Lakson-, eli Korpijärvellä viime vuosisadan alkupuolella.
Muutama kuva näistä kuivatuista järvistä on katsottavissa myös kätkön Galleriassa.