Edessä aukeava Lylyneva on n. 150 ha suuruinen, keskiosiltaan edelleen melko luonnontilainen karu keidassuo. Sen reuna-alueita on 1930-luvulta lähtien raivattu alueella sijainneen Karvian varavankilan (1935-1960) toimesta pelloiksi ja ojitettu. Myöhemmin Metsäntutkimuslaitos on metsittänyt pellot ja tehnyt soille metsänkasvatuskokeita. Nyt soita on ennallistettu ja palautettu mm. riekolle sopiviksi elinalueiksi. Suomessa on n. 830 000 ha metsätaloudelle kannattamatonta ojitettua suota. Osittain tästä syystä Luonnonvarakeskuksen ja Metsähallituksen lisäksi myös yksityisiä maanomistajia kiinnostaa soiden ennallistaminen.
Pohjois-Satakunnan suot ovat pohjoisen kanalinnun eteläisintä yhtenäistä levinneisyysaluetta. Alueella on ennallistettu riekkoja varten soita jo yli 12 kpl (tilanne toukokuussa 2015). Lylyneva on ensimmäinen ennallistettu riekkosuo. Riekkoa voidaan pitää alueelle merkityksellisenä perinnelajina, kutsutaanhan seutua muutenkin Satakunnan Lapiksi.
Riekko on karujen soiden avainlaji. Lintu tarvitsee aukeita paikkoja, sillä riekon katselukorkeudella (linnun korkeus 37-42 cm) näkyvyyden pitää olla hyvä. Alueen riekot ovat ns. metsäriekkoja, jotka eroavat Lapin tuntuririekoista mm. paikkauskollisuudellaan. Metsäriekot myös liikkuvat tuntuririekkoja enemmän hämärässä tai pimeällä. Niiden pääasiallinen saalistaja on kanahaukka, joita ei esiinny tuntureilla. Etelässä riekkojen talvella valkoinen höyhenpuku myös altistaa linnut saalistajille helpommin kuin lumisilla tuntureilla.
BirdLifen mukaan riekon pesimäkanta Suomessa on 51 000 - 113 000 paria. Laji kuuluu Euroopan uhanalaisuusluokkaan (H) vakaa, mutta ei palautunut aiemmasta taantumasta (luokitus v:lta 2010). Riekko on Peräpohjolan maakuntalintu.
Lähteet: Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistyksen nettisivut, Kankaanpään Seutu 16.4.2015, Ylä-Satakunta 5.5.2015, Lasse J. Laine: Suomalainen lintuopas (7. uud. p. 2002), Metsähallituksen luontopalvelujen Rakkaudesta lajiin -blogi, BirdLifen nettisivut.