Kihokit (Drosera) on lihansyöjäkasvisuku, joka on levinnyt laajimmille maailmassa, joten niillä on täten hyvinkin erilaisia kasvuolosuhteita. Kihokit saalistavat lehdissä olevien karvojen päässä olevien limapisaroiden avulla. Hyönteinen lentää lehdelle ja kuvittelee todennäköisesti saavansa mettä tai kastetta, mutta jääkin siihen jumiin. Aluksi lima tukkii hyönteisen hengitystiet ja saalis kuolee. Tämän jälkeen karvat alkavat kääntyä pikkuhiljaa saalista kohti, jotta mahdollisimman moni karva pääsisi kosketukseen saaliin kanssa. Loppujen lopuksi koko lehti saattaa olla kietoutuneena saaliinsa ympärille. Lopuksi saaliista on jäljellä vain sulamattomat osat, esimerkiksi raajat ja kuoret. Kihokkien elinympäristö on suo- ja rämealueilla. Useimmiten ne erottaa rahkasammaleen päällä näkyvästä punertavasta ruusukkeesta. Kihokit kasvavat aivan veden rajassa, ja joskus niitä löytyy jopa lähes kokonaan veden alta. Kihokkeja kasvatetaan myös lääkkeiden raaka-aineiksi, useimmiten yskänlääkkeisiin ja muihin hengitykseen vaikuttaviin tekijöihin. Myös lihansyöjäkasviharrastajat kasvattavat monia kihokkilajeja. Tunnetuimpia lajeja harrastajien keskuudessa ovat esimerkiksi D. capensis sekä D. aliciae.[2] Lähde: Wikipedia.
Suomen luonnon kasveilla ja sienillä on myös muita erikoisia ominaisuuksia.
Ratkaise kuvassa näkyviin kasveihin ja sieniin liittyvä mysteeri (vinkki lisätty 21.8.15) , mene bogusnaatteihin ja jätä kulkuneuvosi siihen. Lyhellä matkalla sieltä purkille voit ihailla kihokkeja, kun katsot tarkasti maahan polulla. Samalla voit tutustua Suurisuon luontoon. Varaa kumisaappaat mukaan. Kätkö ei löydy lumisena aikana.
Naatit purkille: N61. A+D+F. B, A-E+F, E E028. C. B-F, E+2*F, D-A
