Tiistai 15. joulukuuta
Joulun alla lihanhimo yllätti. Jo kuudetta päivää elelin pelkällä pepperonipitsalla. Asunto huusi siivousta, olo tuntui pulskealta ja omatunto naputti. Makoilin sängyllä ja pohdiskelin tulevia pyhiä huolestuneena. Oli aika ryhtyä valmistelemaan joulun ruokalistaa.
Keskiviikko 16. joulukuuta
Suunnitelma täydellisestä sika-ateriasta alkoi kypsyä mielessä. Kemppaisen sikatilalta sai kuulemma erinomaista luomupossua. Vihkiydyin sian valmistuksen salaisuuksiin. Optimaalinen lämpötila oli kriittinen tekijä mehukkaan tuloksen takaamiseksi. Aluksi kymmenen asteen sisälämpö, sitten sukkela pyöräytys ärhäkällä pannulla ja lopuksi uuniin. Possu ei siedä kovin kuumaa; sopivaksi paistolämpötilaksi mainittiin 150 astetta. Paistolämpömittari on ehdoton varuste. Kun mittari näyttää 75 asteen lukemia, on aika ottaa file pöytään ja upottaa hampaat rasvaiseen lihaan.
Torstai 17. joulukuuta
Joulustressi yllätti. Huuliherpeskin alkoi oireilla, eikä edes palleahengitys tepsinyt tihentyneeseen pulssiin. Lähdin Imatralle kylpylään rentoutumaan. Vatsan venyttäminen buffet-herkuilla saattaisi sitä paitsi tehdä hyvää joulun sikabakkanaaleja ajatellen. Päivä sujui rattoisissa tunnelmissa. Makoilin hunajaturvenaamion alla ja otin varvasvälihieronnan. Kireisiin hartioihin kokeilin yskänlääkkeeltä haiskahtavaa yrttihaudetta. Illalliselta palaillessa kuljin allasosaston ohi ja mainion ranskalaisen viinin (Château Lafite Rothschild 1965) kyllästämänä ratkesin aivan vallattomaksi. Pujahdin hämyisään uimahalliin ja sujautin liukumäkeä siniseen klooriveteen. Virkistävää!
Perjantai 18. joulukuuta
Innostuin puuhaamaan joulusiivousta. Lehtiä oli kertynyt kasapäin sitten edellisen joulun. Hölkkäsin viisi kertaa kadunkulmaan keräyslaatikolle ja pääsin eroon pölyttyneestä lehtipinosta. Tölkkihernekeiton pohjat ja kasan banaaninkuoria hulautin biojäteastiaan. Tekevät nykyään banaanista biokaasua. Sillä sitten puhalletaan moottoreihin henkeä ja bussit kulkevat. Moppasin lattian ja raaputin karstat vessanpöntöstä. Terassin kattoon ripustin ledivaloilla koristellun pajupallon ja keittiön ikkunaan teippasin pari tonttua ja poron. Nyt sai joulu tulla.
Lauantai 19. joulukuuta
Täydellinen sika-ateria vaati juhlavan kattauksen, josta pöytäliinaa ei sopinut unohtaa. Könysin vintille ja sukelsin isotädin kapioarkkuun. Pellavaliina oli vuosien varrella näköjään imaissut kosteutta ja kasvattanut homepilkkuja poskiin. Ummehtunutta tuoksuakin pukkasi. Muutama hyasintti strategisissa kohdissa sai luvan peittää pilkut ja samalla hajuhaitatkin eliminoituvat kätevästi. Virittelin silitysvermeet tulille ja pössäyttelin suihkepullolla usvaa tiukimpiin ryppyihin. Kuuma rauta suostutteli kipakat vekit oikoisiksi ja liinasta tuli melkein priima.
Sunnuntai 20. joulukuuta
Iltasella loikoilin vuoteessa ja lehteilin keittokirjaa. Siasta sai näköjään murkinaa moneen makuun. Oli nyhtöpossua, friteerattua siankorvaa, ylikypsiä niskalihaksia, rapsakkaa pekonia ja makkaroita ehdassa possunsuolessa. Aromaattinen olutmarinadi tuntui olevan suosittua ja viskimarinointiakin raportoitiin käytetyn. Mausteena reilusti yrttejä rasvaiseen lihaan kätkettyinä ja pintaan vielä pirskoteltu rosmariinirouhe. Tuhti porsaspaisti häilyi kangastuksena näkökentässä. Vatsassa kurnahteli haikeasti.
Maanantai 21. joulukuuta
Leivoin valmistaikinasta linnunpöntön muotoisen piparkakkutalon, johon pursottelin lääkeruiskulla tomusokerista vaaleanpunaisia täpliä koristeeksi. Lopputulos oli hieman pyörryttävä ja toi mieleen van Goghin maalauksen jostakin museosta. Tein myös kaksi tusinaa porsaanmuotoista piparia, joihin tökkäsin neilikoista silmät. Jälkilämmöillä pyöräytin suklaisen jouluhalon. Asettelin leipomukset kakkupaperin päälle ja nappasin aikaansaannoksista otoksen naamakirjaan. Heti nousi muutama peukku.
Tiistai 22. joulukuuta
Aatonaattona lähdin kaupungille nuuskimaan joulukuun lempeää ilmaa. Terassilla kolmatta huurteista siemaillessa pohjoispuhuri äkkipikaisesti virisi. Tuuli riepotti kuivuneita lehtiä ja kioskin markiisi läpsyi rytmikkäästi viimassa. Puistoon lehmusten oksille kasautui höttöistä lunta. Hampaat ja jääkuutiot lasissa kalisivat, nenänpää sinersi. Kipaisin lähimmälle vaatturille etsimään lämmintä ylle. Tein mainioita hankintoja: paksu siannahkainen ulsteri, siannahkaiset rukkaset ja reiluilla korvaläpillä varustettu siannahkalakki. Jalat sujautin pehmeävuorisiin siannahkaisiin lapikkaisiin. Tallustelin onnellisena kaduilla nietosten ja jouluvalojen keskellä. Kyllä sikojen kelpaa.
Keskiviikko 23. joulukuuta
Näin yöllä merkillisen unen. Lienee ollut hääpäiväni. Pönötin alttarilla juhlavasti pynttäytyneenä kampaus kiiltäen ja kädet jännityksestä hikisinä. Hengittelin syvään, heiluttelin salaa varpaita ahtaissa kengissä ja yritin näyttää päättäväiseltä. Urut moikuivat mahtipontisesti. Kirkkoväen satunnaiset yskähdykset kimpoilivat holveissa. Pastori silmäsi lempeästi kakkuloidensa yli ja hölläsi lipereitään. Vilkaisin sivulle ja kohtasin siippani järkyttyneen katseen. Hänelle oli kasvanut kärsä.
Torstai 24. joulukuuta
Huumaava kinkuntuoksu täytti tuvan nurkat. Hivelin potkan pintaan paksulti hunajaista sinappia ja hunnutin korppujauhoilla. Kotvan kuluttua vedin kullanruskean komeuden uunista ja asettelin juhla-astiaston prässätylle liinalle. Joulusaunan korvasin pitkällä ja kuumalla joulukylvyllä. Suihkutin ammeen täydeltä vettä, lorautin sekaan aromaattista karhunvatukkaa ja uppouduin samettiseen vaahtoon. Loiskuttelin antaumuksella. Veden jäähdyttyä solahdin kylpytakkiin ja tohveleihin ja etsin pyhäpuvun komeron uumenista. Iskin tulta nelihaaraiseen kynttelikköön ja laitoin jouluoratorion pyörimään. Oli aika viipaloida kinkku.
Tarkista, onko kinkku kypsää