Bogukseen ei kannata mennä.
Alma-Kaarina on 27 -vuotias ja 60 -kiloinen haminalaisneito. Hän päätti lähteä sulhasensa Sulon kanssa kesälomamatkalle Suomen suveen. He pakkasivat Kleinbusinsa nimeltä Hetty ja lähtivät. Koska ukko ajaa, on Alma-Kaarinalla aikaa keskittyä rakkaaseen harrastukseensa eli lukemiseen. Hän otti matkalle mukaansa mieluisia opuksia, kirjaston valikoimista.
Ensimmäisellä etapilla, Haminasta Miehikkälään Alma-Kaarina opiskeli teoksen Savo ja savolaiset, sen tekijällä on aikamoinen nimi, Ernst Lampén-Iso-Keisari. (Sulo on savolainen.) Tuossa kirjassa ei kauaa kestänyt, Alma kaivoi esiin Atlaksen suuren maailmankartaston ja päätti ruksia kaikki maat, joissa on käynyt. Kahdessa maassa ei ollut paljoa ruksimista.
Sulo ajaa niin hitaasti että Alma päätti lukea kostoksi ääneen seuraavaksi käteen osunutta teosta, eli Kai Sieversin Suomalaista sukupuolielämää. Se osoittautui virheeksi, Sulo mokoma kiinnostui aiheesta niin että pysähtyi järven rantaan kuuntelemaan. Taidettiin olla Pielisen tienoilla. Kun aiheeseen päästiin, luennoi Alma Sulolleen perheen suunnittelusta. (Apunaan Helena Kääriäisen mainio opus Sinun geenit ja minun: perinnöllisyystietoa perhettä suunnitteleville)
Kleinbus starttasi jälleen. Lopun menomatkasta Alma päätti pyhittää intohimoilleen, eli kutomiselle, filosofialle ja ennen kaikkea astrologialle. Hän ahmaisi kahdessa tunnissa loput menomatkalle varatut teokset, eli Rauha Aarnio: Uusia mattoja ja ryijyjä : 23 mallia työohjeineen (ihastuttava opus vuodelta 1955), Maurice Blanchot - Ääretön keskustelu (kovin oli vaikeaselkoista) ja Simon Brown - Feng shui -astrologia(feng shui on vaan niiiiiin kivaa).
Sitten oltiin perillä. Iisalmessa.
Paluumatkalle lähdettiin pari päivää myöhemmin, ei tosin suorinta reittiä. Aluksi suunnattiin Iisalmesta Kalajoelle. Alma uppoutui taas lukemiseen. Ensimmäiset 58 kilometriä kului huonon kirjallisuuden seuran ihastuttavan kökön kokoelman, Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa, parissa.
Pakollisen kaffitauon jälkeen, 2 euroa muki, oli aika harrastusten. Kuka pärjää ilman Olli Auliota? Ei ainakaan Alma. Onkijan kirja on oiva opas poropeukaloisille onkijoille. Kleinbus pysähtyi äkisti Vieremän tienoilla. Sulon huhkiessa konepellin tai vastaavan alla, viritti Alma aurinkotuolin ja luki vuonna 1945 kirjoitettua kirjaa, Sibeliuksen sinfoniat, kirjailijan oli joku Cecil. Tämä olikin muuten kolmanneksi vanhin mukaan otettu kirja. Auton fiksaus ( = bensan haku kävellen) kesti Sulolta juuri sopivasti Sibeliksen sinfonioiden verran.
Alma-Kaarina on ihminen, jonka kiinnostus suuntautuu moniaalle. Tästä syystä Kalajoelta koti-Haminaan suuntautuva viimeisen etapin lukutuokion aloitti Sirpa Ala-Loukon Oma nukke: Ohjeita ja kaavoja nukentekijöille. Nimen omaan aloitti, eihän tuota jaksa kukaan tavata, Serge Bramly Leonardo da Vinci -kirja kiinnosti enemmän, mutta ei niin paljon kuin Aristoteleen Politiikka. Mainio unilääke, tosin.
Viimeinen teos, joka pääsi Alman käsittelyyn, oli tuiman vakava ja humoristinen romaani Luonnon laki. Kyllä Hotakainen päivässä pitää mielen virkeänä tapasi jo äitimuori sanoa.
Montakohan Alma-Kaarina ehti lukea kokonaan? Kauanko matka oikein kesti? Ja ennen kaikkea: Missä ihmeessä on eräs kirja, rakkain kaikista. Löytäisitkö sinä sen?
Tarkistusmasiinaan