GC60VNB Kokkolan sotilastorpat: Storå (Traditional Cache) in Keski-Pohjanmaa, Finland created by -Kimmo-

This cache has been archived.

Thymallus Thymallus: Cache archived.

GC60VNB ▼

A cache by -Kimmo- Message this owner

Hidden : 8/4/2015

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: small (small)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

"Kruunun sotilaat". Ripaus jo unohtunutta paikallishistoriaa
"Kronans soldater". En smula av bortglömda lokalhistoria

KUNINKAALLINEN POHJANMAAN JALKAVÄKIRYKMENTTI

Tämän kätkösarja kertoo Kuninkaallisesta Pohjanmaan jalkaväkirykmentistä. Sarja esittelee samalla Kokkolassa ja sen lähiympäristössä olleista virkataloista ja sotilastorpista ne, joiden tarkka sijainti on tiedossa, sekä viimeiset niissä asuneet ruotusotilaat.

Kokkolassa ei ole säilynyt nykypäiviin saakka yhtään Ruotsinvallan aikaista upseerin virkataloa tai sotilastorppaa. Vuonna 2007 tehdyn argeologisen inventaarion mukaan kaupungin alueen maastossa kuitenkin on yhä nähtävissä näiden rakennusten kivijalkoja, perunakellareiden jäänteitä, kaivon pohjia, kiviaitoja ym.

Musiikki ja armeija
Sotilasmusiikki on aina ollut kiinteä osa järjestäytynyttä sotaväkeä. Sillä on pyritty sekä pelottamaan vastustajaa, että parantamaan omien joukkojen moraalia ja tehostamaan niiden toimintaa. Esimerkiksi kannettava rumpu tahdittaa marssia ja pilleillä tai torvilla soitettiin joukoille erilaisia merkkisignaaleja joiden avulla niille voitiin antaa käskyjä sekä ohjailla niiden liikkeitä. Taistelun melskeessä huutamalla annetut käskyt ja ohjeet eivät kuulu kovinkaan pitkälle, mutta pillin kimeä vihellys tai torvisignaali kantaa kauas, jopa vastatuuleen. Merkkisignaalit olivat lyhyitä sävelmiä, joiden avulla viestittiin ennakolta suunnitellusta toiminnasta taistelukentällä. Alla olevassa kuvassa on esimerkkinä Pohjanmaan rykmentin hyökkäyssignaali.

Merkinantojen ja marssitahdin lisäksi soittajilla oli tärkeä osuus myös rangaistuksia toimeenpantaessa. Muun muassa raipparangaistuksessa, sekä Ruotsi-Suomen sotaväen rikoslaissa vuoteen 1734 saakka olleessa kujanjuoksussa käytettiin rummunlyöjiä ja piipareita peittämään rangaistavan tuskanhuudot.

Kustavilainen aika
Ruotsi-Suomen armeijan kaikissa rykmenteissä aloitettiin sotilassoittajien palkkaaminen Kustavilaisen ajan alussa suurin piirtein samoihin aikoihin. Vaikka sotilassoittajat kuuluivat jokaisen komppanian miesvahvuuteen, niin valtiovalta ei ohjannut sotilassoittokuntien toimintaa muutoin kuin sääntelemällä kruunun varojen käyttöä musikantteja palkattaessa. 1700-luvun lopussa sotilasmusiikki oli upseeriston oman spontaanin toiminnan tulos ja vastuu siitä minkälaisen soittokunnan kukin rykmentti sai aikaan, oli pääasiassa sen komentajalla ja muilla upseereilla.

Suomessa olevat rykmentit ottivat yleensä mallia emämaassa perustetuista soittokunnista ja joskus myös toisistaan. Loput oli kiinni rykmenttien omasta aktiivisuudesta ja halusta kehittää soittokuntatoimintaa. Mitä enemmän rykmentillä oli irrottaa varoja soittajien palkkaamiseen sekä soitinten hankintaan, sitä näyttävämmän soittokunnan se sai aikaan. Jos upseeristo ei sitoutunut ottamaan taloudellista vastuuta rykmenttinsä musiikista, jäivät tuloksetkin laihoiksi. Esimerkiksi Turun jalkaväkirykmentissä oli toimiva soittokunta jo 1780-luvulla, kun taas Pohjanmaan jalkaväkirykmentti ei saanut perustettua varsinaista soittokuntaa ennen kuin vasta 1700-luvun lopussa. Siihen saakka kaikki sen soittajat olivat yksittäisiä, eri komppanioissa merkkisoittajina palvelevia klarinetinpuhaltajia, pillipiipareita ja rumpaleita.

Kenestä sotilasoittaja?
Soittajien taustat vaihtelivat ulkomaisista, lähinnä saksalaisista musiikin ammattilaisista syrjäseutujen renkien poikiin ja heidän asemansa musikantteina ruotutorppaa viljelevistä klarinetinpuhaltajista puustellia, eli virkataloa hallinnoiviin soittaja-aliupseereihin. Osa miehistä hakeutui alalle joko halusta ryhtyä muusikoksi tai siksi, että sitä kautta tarjoutui tilaisuus sotilasammattiin. Jotkut tähtäsivät soittajan tehtävien kautta vielä korkeammalle aliupseerien tai jopa upseerien virkoihin. Varsinkin sotilaiden pojat pestautuivat soittajiksi jo nuorena aloittaakseen sotilaan virkauran mahdollisimman varhain. Soittajien ikäjakautuma olikin suhteellisen laaja, nuorista hädin tuskin 15 vuotta täyttäneistä oppipojista aina kuusikymmentävuotiaisiin. Valtaosaltaan he sijoittuivat kuitenkin 20- ja 40- vuotiaitten välimaastoon.

Kuitenkin, suurin osa miehistä ajautui soittajiksi täysin sattumalta. He vain sattuivat olemaan oikeassa paikassa kun rykmentti etsi uusia musikantteja riveihinsä. Soittajan ammatti kiinnosti varsinkin maatonta väestöä, joka joutui hankkimaan elantonsa sieltä, mistä sen parhaiten sattui saamaan. Musikantin tehtävät koettiin tavallisen ruotusotilaan tehtäviä kevyempinä ja se oli myös paremmin palkattua. Soittajat olivatkin hyvin arvostettuja omalla seutukunnallaan

Musikantin palkka
Sotilassoittaja sai vuosittaisen rahapalkkansa lisäksi luontaisetuna pienen torpan tai sotilasarvostaan riippuen suuremman puustellin sekä siihen kuuluvat lisärakennukset kuten navetan, ladon jne ja tilan koon mukaan viljeltävää peltoalaa. Jos musikantilla riitti mielenkiintoa lisäpellon raivaamiseen, hän sai sitä vapaasti tehdä. Näin maanviljelykseen keskittyvä ja sen hallitseva sotilassoittaja saattoi hankkia perheelleen kohtuullisen toimeentulon. Tämän lisäksi soittajilla oli mahdollisuus lisäansioihin soittamalla kirkoissa, pappiloissa, säätyläisten ja talollisten juhlissa kuten häissä. Esimerkiksi vuodelta 1766 tiedetään, että Pohjanmaan rykmentin soittajat esiintyivät Ilmajoen kirkon vihkiäisissä ja palkittiin yhteensä 30 kuparitaalarilla

Rykmentin soittajat sijoittuivat asumaan hyvin laajalle alueelle; esimerkiksi Pohjanmaan rykmentin saksalaissoittajien puustellit sijaitsivat Isossakyrössä, Alahärmässä, Kannuksessa, Lohtajalla, Paltamossa sekä Maalahdessa.

Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Vaasassa toimivassa soittokunnassa palveli enimmillään kahdeksan saksalaista musikanttia. Heidän kapellimestarillaan, Johan Friedrich Jahnilla oli asuinpitäjässään Isossakyrössä käytettävissään Kannasto -niminen puustelli. Sen maa-ala oli niin laaja, että Jahn saattoi vuokrata sen puoliksi kahdelle torpparille jotka hoitivat omien maittensa lisäksi myös Jahnin virkatilan maanviljelyksen. Näin kapellimestari saattoi asua puustellissaan keskittyen pelkästään musiikkiin, tarvitsematta lainkaan huolehtia tilanhoidosta.

Pohjanmaan rykmentin olemassaolon viimeisinä vuosina Kokkolan seudulla sijainneen II Majurin komppanian kaksi rumpalia asuivat Kälviällä. Abraham Cronhummerfeldt Ullavan kylässä ja Samuel Mattlin Peltokorven kylässä. Molemmat olivat todennäköisesti soittaja-aliupseereita tai ainakin korpraaleita, sillä he saivat rykmentin kirjanpidon mukaan korkeampaa palkkaa kuin tavallinen sotamies. Lisäksi kummatkin asuivat omilla tiloillaan lampuotien, ts. vuokraviljelijöiden hoitaessa heidän sotilastorppiaan.

Palvelus rauhan aikana
Rauhan aikana rykmenttien miehistön, myös musikanttien, piti osallistua säännöllisin väliajoin omassa korpraalikunnassaan pidettäviin harjoituksiin ns. "kirkkoäksiiseihin". Nimi juontuu siitä, että kyseiset harjoitukset pidettiin kunkin kylän kirkonmäellä, yleensä sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen. Tämän lisäksi rykmentin kaikki komppaniat kokoontuivat kerran vuodessa yhteisiin harjoituksiin, rykmentinkokouksiin.

Rykmentinkokous oli suuri tapahtuma, joka pidettiin aina jossain kunkin maakunnan keskuspaikan lähistöllä. Koska komppanioiden marssien suorittamat siirtymät kotipaikoiltaan kokoukseen ja takaisin kestivät useita päiviä varsinaisten pariviikkoisten harjoitusten lisäksi, niin rykmentinkokoukset pyrittiin järjestämään eri vuosina eri aikaan, ettei se verottaisi kohtuuttomasti miesten työpäiviä heidän palkkatiloillaan.

Sotilassoittajan univormu

Aina kun musikantit lähtivät kotitiloiltaan varsinaisiin sotilastehtäviin, he pukivat ylleen univormunsa joka erottui selvästi tavallisista sotilaista.

Soittajien puku oli muuten väreiltään ja leikkaukseltaan samalainen kuin muillakin sotilailla, mutta pukujen hihat olivat runsaasti koristeltu. Jokaisella rykmentillä oli oma, selkeästi tunnistettava hihakuvionsa. Pohjanmaan rykmentin soittajan univormutakin hihojen yläosa oli varustettu olkapäät peittävällä keltaisella hihavaatteella. Takin hihaa myöten, sen edessä ja takana kulki olkapäästä alas keltaiseen kalvosimeen kaksi yhdensuuntaista, keltaista viivaa joiden välissä oli kaksi vastakkaisia silmukoita vuorotellen muodostavaa keltaista viivaa.

Storån sotilastorppa
Storån sotilastorppaa ei ole enää olemassa. Kun kätköltä katselee kohti Rimmiä niin torpan kivijalan jäänteet ovat vajaan neljänsadan metrin päässä keskellä nykyistä Takahagen'in peltoaukeaa. Tarkemmin sanoen peltoaukean keskellä olevan metsäsaarekkeen koillispuolella.

Kätkölle johtaa kävellen helppokulkuinen tieura. Maltilla ja pienellä vaihteella pyöräilykin onnistuu ihan kohtuullisesti. Sitävastoin auto kannattaa suosiolla jättää parkkiin ellei "Geomobiili" ole varustettu vähintään 30 sentin maavaralla.

.

HUOM !
Jos olet ladannut kätkön gepsiisi ennen 8.7.2018 niin sen koordinaatit ovat muuttuneet!

Vesaikon karsinnan yhteydessä alkuperäinen kätkö tuhoutui ja uusi purkki on nyt siirretty aikaisemmasta paikasta tulvavallin toiselle puolelle.

Kuninkaallisen Pohjanmaan jalkaväkirykmentin II Majurin Komppanian Pääkatselmusrulla
Katselmus pidetty 7.7.1802

Ruotu N:o 8, Storån sotilastorppa, Korpilahden kylässä
Erich Mattsson Kraft. syntynyt Keski-Pohjanmaalla 1768, 34 ¼ vuotta, 12 ½ palvelusvuotta, 5 jalkaa 8 tuumaa (n. 168 cm). Komennettu Hangonniemelle. Kuollut 1809 *)

Vaimo: Caisa Nilsdotter Kass, s. 31.12.1763
Lapset:
Matts, s. 3.6.1789 Pedersöre, Katternö
Johan, s. 23.10.1790 Pedersöre, Katternö
Erik, s. 14.1.1792 Kaarlela
Jacob, s. 10.12.1794 Wittsar
Anders, s. 26.5.1798
Henrik, s. 12.4.1801 Wittsar, kuollut 2 vuotiaana
Niklas, s. 24.7.1804 Kvikant
Greta Lena, 22.3.1807 Kvikant

*) Asiakirjoista ei käy ilmi kuoliko sotamies Kraft johonkin sairauteen, vai kaatuiko hän vv. 1808-1809 Suomen sodassa.

Bonuskätkö
Osassa kätkösarjan lokikirjoista on vihje myöhemmin julkaistavaa sarjan Bonuskätköä varten, joten tarkista lokivihkon takakansi! Sarjan muut kätköt:
Kapteenin virkatalo - Kaptens ämbetsbostad Kokkolan sotilastorpat: Topparbacka ja Kifvilö Kokkolan sotilastorpat: Lyttsbacka Kokkolan sotilastorpat: Rajaluoto-Rajlot Kokkolan sotilastorpat: Tågminne Kokkolan sotilastorpat: Orres Kokkolan sotilastorpat: Gallören

Lähdeluettelo:
J. Björk, B. Lybäck, M. Lybäck: "Försvarad frihet: Minnesmärken i Karlebynejden"
C-B. J. Petander: "Kungliga Österbottens Regemente under slutet av Svenska tiden"
Kari Laitinen: "Ruotsinvallan aikaiset sotilassoittokuntamme"
Uuno Huhtala: "Juuret Kälviällä 1688 - 1809"
Tapio Kauniston sukututkimusarkisto

Additional Hints (Decrypt)

Irfvwbugb

Decryption Key

A|B|C|D|E|F|G|H|I|J|K|L|M
-------------------------
N|O|P|Q|R|S|T|U|V|W|X|Y|Z

(letter above equals below, and vice versa)