Pojat joutuivat jotokselle lähimetsiin. Ja illalla stm Jokinen huomasi, että kallis sormus oli hukassa. Useana iltana lamppujen valossa sitä etsittiin tupakavereiden kanssa. Tässäkö olivat Keuruun ensimmäiset venetsialaiset ? Paljon vilkkui valoja pimeässä metsässä. Sormus löytyi, häät pidettiin, perhe kasvoi ja sormus oli vakaasti tallessa rouvan nimettömässä.
Vuonna 1980 Puolustusvoimat lähestyi nykyistä alikersantti Jokista kirjeellä, toivottaen tervetulleeksi kertausharjoituksiin tuttuihin maisemiin. Siellä Jokinen herkistyi muistelemaan menneitä poikamiesaikoja ja hilkulla ollutta naimisiin pääsyä. Eräänä iltana Jokinen teki yhden miehen jotoksen sormuksen katoamispaikalle. Lienee ollut kyseessä Keuruun toiset venetsialaiset, pimeässä tämäkin reissu tehtiin. Jokinen piilotti paikalle vaimon vihkisormuksen kopion. Tämä siis ei ole aito timangi.
Hakeudu sinä alkupisteelle, ainakin lumettomaan aikaan pääset autolla ihan viereen. Järjestä omat venetsialaisesi tarpeeksi tehokkaan lampun kera, ota varaparistoja mukaan. Etsi ensimmäinen heijastin, seuraa sitten heijastimia ja löydä lopulta rva Jokisen sormuksen halppiskopio. Jos ei seuraavaa heijastinta heti näy, niin siirry muutama askel sivulle ja katso uudelleen.
Retki liikuttaa sinua enimmäkseen melko helppokulkuisessa maastossa.
Alkuperäinen sormus on edelleen tallessa, sitä ei ole edes tarvinnut suurentaa. Ja hääpäivää juuri vietettiin, ties jo monettako kertaa.