“Pidä lujasti kiinni”, huusi Tomi taakseen käynnistäessään konetta. “Nyt mennään. Olemme viidessätoista minuutissa teidän kotiportillanne.”
Ja Jawa törähti matkaan Tomin ohjatessa tarkasti ja varmoin käsin. Vauhti oli melko murheeton, mutta pysytteli sentään säädetyissä rajoissa, ja sekä Tomi että Margarita nauttivat koko sydämestään ajopelinsä korvia huumaavasta metelistä. Margaritaa kutkutti hänen ajatellessaan perheen hämmästystä, kun he äkkiarvaamatta ilmestyisivät portille. Hänen teki mielensä oikein hihkaista jotakin, mutta hänellä oli täysi työ pidellä kiinni laukustaan ja Tomista tuulen viheltäessä korvissa ja tempoessa hiuksia.
Hetken kuluttua pyörä jo kaarsi ylös ja kääntyi Leppäkertunkujalle. Tomi lasketti hyvää vauhtia myötämäkeä alas, ja Margarita kurkotti kaulaansa sivulle nähdäkseen, oliko ketään katsomassa heidän upeata tuloaan. Ah - Birgitta Persson oli parahiksi portillaan. Margarita heilutti hänelle kättään pidellen huolettomasti kiinni Tomin puserosta.
Juuri silloin tapahtui jotakin. Margarita ehti tajuta vain Tomin ankaran jarrutuksen ja kamalan kiljaisun ja huomasi sätkyttelevänsä tien varrella olevassa tiheässä orapihlajapensaikossa. Kuinka hän oikein oli sinne singahtanut, sitä hän ei muistanut kohotessaan pystyyn pensaiden välistä käsivarret ilkeästi naarmuuntuneina ja kämmenet kirvelevinä. Sitten hän näki.
BYOP. Löytöpaikkaa voi olla hankala muistaa, joten katsothan tarkasti, mistä purkin poimit. Jos epäröit, laitathan kätkönomistajalle viestiä/kuvaa mieluummin, kuin arvaat paikan ja vahingossa siirrät kätköä.