Kätkö sijaitsee pienen matkan päässä Isosta Kivestä, mutta sen sijainti löytyy reittipisteenä kätkökuvauksesta.
Äyhönjärven rannat toimivat aikoinaan sivupolkujen kulkijoiden pullonkalistelutienoona. Järven ympäristö on nykyisin yleisilmeeltään aivan erilainen kuin viisi-kuusi vuosikymmentä sitten. Viime sotien jälkeiset vuosikymmenet Äyhönjärven pohjoinen puoli oli pelkkää läpipääsemätöntä viidakkoa. Järven länsisivua kiertävää Äyhönjärventietäkään ei vielä ollut rakennettu.
Syrjäisen sijaintinsa vuoksi yksi siirtolohkare järven lounaiskulmassa, vesilaitoksen takana, oli noussut iloisten veikkojen ja heidän naispuolisten seuraneitiensä suosioon. Siellä lyötiin korttia, tehtiin korvikeaineista sopivaa lantrinkia - ja väliin riideltiin ankarasti. Kivien taakse jäi sateelta suojainen luola, jota käytettiin yöpymiseenkin.
"Pistä siihen maksuilmoitukseen asuinpaikan kohdalle vain Iso Kivi", kertoo silloinen sosiaalisihteeri Eero Laine asiakkeidensa usein osoitekyselyihin vastanneen.
Naisrauha ei kivellä suinkaan ollut turvattu, vaan väärään seuraan eksyneitä naisenpuolia käytettiin häikäilemättä ja armotta hyväksi, jos haluttuja palveluksia ei hyvällä saatu. Oli kymmeniä raiskaustapauksia, joiden uhrit eivät konsaan oikeutta saaneet ja joita ei mihinkään rikosilmoituksiin ole koskaan kirjattu. Uhreina mm. Uotilan Ulla ja Kortelan Helena ja ties ketkä muut paikan vakioasukit.
Lähde: Tapio Niemi - Raumalaisveijarien kadonnut maailma