Historia
Hieman ennen Talvisotaa aloitettiin Kauhavan Ilmasotakoulun sodanajan käyttöön tarkoitettujen lentokenttien rakentaminen. Päätös Ylivieskan lentokentän rakentamisesta tehtiin Päämajan ilmavoimatoimistossa heti Talvisodan sytyttyä joulukuussa 1939. Ilmavoimilla oli tarve saada pikaisesti uusia tukikohtia Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueelle.
Ylivieskan Niemelänkylän seutu on vanhaa maanviljelysaluetta ja siksi siellä on laajoja peltoaukeita, joten lentokentän rakentaminen tasaiselle maalle oli suhteellisen helppoa. Lähellä virtaavan Kalajoen koillispuolelle ja sen sivujoen eteläpuolelle pelloille ja niityille rakennettiin lentokenttä, jossa oli neljä kiitorataa. Puolustuslaitos pakkolunasti sotatilalain 23 §:n nojalla yhteensä noin 75 hehtaaria peltoa, niittyä ja metsää. Latoja pakkolunastettiin 50 kappaletta. Helmikuussa 1940 työssä oli 240 jalkamiestä, 47 hevosmiestä ja 25 kuorma-autoa. Puhelinlinja oli myös rakennettu kentälle, mutta puhelin puuttui. Ylivieskan taajamassa ollut Ilmapuolustusaluekeskus 72 (IPAK 72), huolehti alueen ilmatilan valvonnasta Talvisodan aikana. Kentän mainittiin soveltuvan kaikille konetyypeille aina keskiraskaisiin saakka.
Ilmasotakoulun toiminta Ylivieskan Niemelänkylässä oli paikallisten muisteluiden mukaan jonkinlainen sotasalaisuus. Hieman sivussa asutuksista sijainnutta kenttää ei haluttu vihollisen tietoon. Ylivieska oli lisäksi vilkas rautatiepaikkakunta, jonka läpi kulki saksalaisten pohjoisen rintaman junakuljetukset.
Lapin sotaan Ylivieskan kenttää ei enää kelpuutettu sen pienuuden ja huonokuntoisuuden takia. Vuoden 1943 lentokenttäkansion karttaan on merkitty Ylivieskan lentokentän olevan huonokuntoinen, jopa pakkolaskukelvoton. Vuonna 1950 Ylivieskan kenttää ei ole enää merkitty vuoden sotilaskenttäluetteloon. Sitä ei mainita myöskään siviilikenttäluettelossa. Kuitenkin vielä aivan 1950-luvun alussa Ylivieskan kentällä vieraili Suomen Ilmailuliiton lentosirkus Pilvien Huimapäät kiertueellaan. Viimeinen vielä 1980-luvun alussa käytössä ollut luode-kaakkosuuntainen lyhyt kiitorata toimii nykyään raviradan tallialueena.
Ilmasta käsin voidaan vielä hahmottaa vanhojen kiitoratojen reunoja kasvillisuuden muutosten perusteella. Kentälle menevä vanha tie on olemassa edelleen kunnostettuna raviradalle menevänä tienä, samoin kahden keskeneräiseksi jääneen konekorsun/sirpalesuojan kaivannot löytyvät kätkön läheisyydestä. Kolmas sirpalesuoja lienee jäänyt uuden tielinjauksen alle. Lentokonehalleja tai muita konesuojia ei kentällä ollut.
Lähteet:
Jukka Nisula, Ilmailumuseoyhdistys ry, Feeniks-lehti artikkelit: Feeniks 2/2011 ja 3/2011
https://www.kalajokilaaksonik.fi/wp-content/uploads/2018/12/Lentokentst-raviradaksi-JN-referaatti-Hannu-Koiste.pdf