Auton voi jättää läheisen kaupan parkkipaikalle ja samalla katsastaa mitä mielenkiintoista löytyy tien toisen puolen näyteikkunoista.
Olipa kerran, kauan kauan sitten niin, että; Sahalahden Pakkalaan perustettiin kanala. Tiput kasvoivat siellä; kunnes ne olivat syöntikokoisia kukkopoikia ja sen jälkeen ne vaihdettiin uusiin kananpoikiin. Vaan eräällä kerralla oli pieni kananen joutunut kukonpoikien joukkoon ja muita tarkempana se oli ehtinyt vilaukselta nähdä upean, vihreäkattoisen tilan Moltsiantien varressa. Sen valtasi palava halu päästä lähemmäksi tuota linnaa, jota se kuuli kutsuttavan myös Hampaalaksi.
Se herkeämättä tarkkaili tilaisuuksia päästä vilkaisemaan ja viikkojen kuluessa se sai kurkattua kerran jokaisesta vähänkään Hampaalan suuntaan olevasta ikkuna-aukosta, vaikka yleensä ne ovat peitetty tiiviisti. Se teki myös pyrähdyksiä ja pääsi kerran kurkistamaan kaikista talon katolla olevista ilmanvaihtoaukoista ja piipuista.
Sen halu päästä unelmapaikkaansa kasvoi kasvamistaan. Niimpä; se oli tarkkaa ja viekas ja eräänä kauniina kevätpäivänä se pääsi pakoon. Se juoksi ja räpiköi, miltei lensi, kohti tuota unelmiensa kartanoa mutta niin se katkesi kanan lento vaikkei edes kuuseen kurkottanut. Mutta kananen löysi Hupasen tarhasta itselleen sopivan pesäpaikan ja eli siellä elämänsä onnellisena loppuun saakka muistellen seikkailuaan Eräänä pitkänä perjantaina (https://www.geocaching.com/bookmarks/view.aspx?guid=0d02c929-5355-429a-87c0-070402b13ebb.)
Jos et tiedä missä Hupasen tarha on, laske tarinan kanasen kurkistukset ja lisää jokaista kurkistusta kohden yksi pykälä pohjoista. N 61°27.150+ Hampaalan puolen ikkunat+ katolla törröttävät E 024° 23.288. Kätkö ei ole kenenkään hoidetulla piha-alueella eikä aidassa. Kätköön on maanomistajan lupa.