Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.
Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään, kuin mottimehtään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Salon historiaa 3. Mottimehtään. Historia sopii kaikille metsätiloille.
(Halko)motti on vanha polttopuiden mittayksikkö. Motin teko aloitettiin aluspuiden päälle koottavasta kehikosta. Kehikon leveys ja korkeus olivat 1 m. Kehikon sisään kasattiin metrin pituisia halkaistuja koivupöllejä eli halkoja. Pöllit saattoivat olla muutakin puuta. Kun kehikko oli täynnä niin mottimies oli tehnyt yhden motin halkoja. Myöhemmin kun koivua ryhdyttiin ostamaan myös kuitupuuksi niin motteihin kävivät myös havupuut.
Motteja tehtiin joko omaan tarpeeseen tai myyntiin. Halkojen ostaja käytti mottien laskemiseen omaa kirjanpitoaan. Tämä mysse esittelee tämän kirjanpidon (alla.) Ratkaise kirjanpito niin pääset mallimotin läheisyyteen. Alkupisteeseen ei tarvitse mennä, siellä on vain kasvavia koivuja.
Purkki on pienen ja mikron valiltä ja siellä on kynä ja loki.
Metsäautotien varressa voi pysäköidä liittymiin tai kohtauspaikolle. Kelirikko aikoina kannattaa kattoa mistä ajaa tai jättää auto kelirikkoparkkiin, josta pitempi kävelymatka.
Laitathan camon niin kuin se olikin.
