Vuosi oli -97 talvella. Kaikessa rauhassa ajelin Teuvalta kotiinpäin. Bisnekset oli sujunu hyvin ja halusin kertoa ne isännälle henk.koht. "Pikkanen" innostus päällä ja piti päästä äkkiä kotiin.. Siis kaikessa rauhassa köröttelin.
Ja kuten tiedämme, tämä tie hoidetaan ensimmäisten joukossa, niinkuin nytkin hiekkaa oli hyvin. Vitsi, vitsi... haittaakse?
Tie oli siis peilijäässä ja tilannenopeus...joo liikaa. Mutkaan tultaessa kaikki oli ok, mutta sit mentiin oikea kylki edellä ja huusin että: ET MEE, ET MEE, ET MEE!!!! Mutta samaa nopeutta se käänty perä menosuuntaan ja ihan ojanreunaan, josta se kössähti ojan pohjalle oikealle kyljelle. Huusin taas: MENIT!!
Siinä sitä sitte oltiin ojan pohjalla 45 asteen kulmassa.
10sek piti vähä itkee ja todeta, ettei se auta. Mitään vammoja ei tullu, jos sydämentykytyksiä ei lasketa. Vaikeeta oli nousta, kun kuskin ovi paino vastaan. Pääsin autosta... sit se tapahtu.. tuli vammoja. Liukastuin ja löin takaraivon jäähän ja tuli aivotärähdys (ihan kuin se ei olis ollu tarpeeks tärähtäny muutenkin).
Pääsin ohimenevän auton kyydillä lähimpään taloon, josta tuli kaksi erittäin ystävällistä miestä traktorilla vetämään Corolla rievun ylös lumisesta ojasta. Olin kuulemma 12:s sinä talvena, jonka he vetivät siitä mutkasta. Heidänhän olis kannattanu ostaa hinausauto. :D
Että kyllä ihan tarpeeseen tuli tämänkin mutkan oikaisu.
HUOM: Nimi vihossa on löytö, ilman sitä lokkaus poistetaan kyselemättä