Skip to content

VARO KYYTÄ! Traditional Cache

This cache has been archived.

Isoukko: Kätkö pn kadonnut toistamiseen ja paikka on alkanut kasvaa runsasta nokkoskasvustoa..

More
Hidden : 5/2/2016
Difficulty:
2 out of 5
Terrain:
2.5 out of 5

Size: Size:   other (other)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

Kyyn purema on pahimmillaan hengenvaarallinen. Älä työnnä paljasta kättäsi mihin tahansa kivenkoloon. Pidä mukanasi kyypakkausta. Kivikasoille mentäessä on suositeltavaa käyttää pitkävartisia saappaita ja suojata kädet pistosuojakäsineillä. Kivien kolot on turvallisinta tarkistaa taskulampun valossa ja kokeilla kättä pidemmällä. Jos näet käärmeen, tarkista esimerkiksi pitkällä kepillä, ettei se ole elävä. Turvallista kätkökesää!.


Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme Kyy on melko tukeva ja lyhyt käärme. Sen tyypillinen pituus on 50–65 cm. Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita tai mustia. Sinertävät ja harmaat ovat yleensä koiraita ja ruskeat naaraita. Mustissa kyissä on molempia sukupuolia. Kyyn pää, joka on litteä ja kolmiomainen, erottuu selvästi muusta ruumiista. Kyyn päässä on isompien suomujen välissä pienien suomujen jonoja. Kyyn silmäterä on pystyssä oleva soikio. Selässä kyyn koko mitalla on sahalaitakuvio, joka ei välttämättä kuitenkaan erotu mustilla yksilöillä. Vatsapuoli voi olla vaalea, harmaa tai tumma, ja aivan hännän pää on vatsapuolelta keltainen tai punertavan oranssi. Kyyn näköaisti on kohtalainen ja kuulo huono. Kyyllä ei ole edes tärykalvoa. Kyyn tärkein aistinelin on kieli, jolla se vie hajuhiukkasia suuhunsa jacobsoninelimeen (tunnetaan myös nimellä vomeronasaalielin) ja saa siten tietoa ympäristöstään (esimerkiksi lähellä olevasta saaliista, parittelukumppanista tai kilpailevasta koiraasta. Suomessa kyytä tavataan lähes koko maassa, Lapissa aina Ounastunturin ja Saariselän korkeudelle saakka. Kyyn elinaluetta ovat lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat, peltojen ja soiden reuna-alueet ja kallioiset seudut. Kyy horrostaa syyskuusta huhti–toukokuuhun. Ajat vaihtelevat ilmojen mukaan. Kyy talvehtii mieluiten lajitoveriensa kanssa maan alla tai kivenkolossa. Etelä-Suomessa talvehtimiskolo on puolen metrin syvyydessä. Pohjois-Suomessa syvyys on jopa puolitoista metriä. Joskus samasta talvehtimispaikasta on löytynyt satojen kyiden yhteen kietoutunut möykky. Keväällä ensimmäisten pälvien ilmestyttyä koiraat alkavat heräillä koloistaan lämmittelemään. Naaraat heräävät vasta pari-kolme viikkoa myöhemmin. Ennen parittelua koiraat kypsyttävät siittiönsä, luovat nahkansa ja kamppailevat naaraista. Vahvin koiras parittelee naaraan kanssa ja parittelun yhteydessä ruiskauttaa naaraaseen ainetta, joka hedelmöittymisen tapahduttua tukkii munanjohtimen uloimmat osat viikoiksi. Tämä varmistaa koiraan perintötekijöiden siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Kyykäärme on ovovivipaarinen eläin eli se munii munia, jotka se hautoo sisällään kuoriutumiseen asti ja synnyttää valmiita poikasia. Poikaset syntyvät elokuussa. Kyy tuottaa kerralla 4–20 poikasta. Koska kyy elää Suomessa levinneisyytensä kylmyysrajoilla, naaraat synnyttävät vain joka toinen vuosi. Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Kyy saalistaa normaalisti noin kerran viikossa ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää noin viisi vuorokautta. Näin ollen kyyn purema voi olla jopa hyttysenpistomaisen vaaraton, mikäli kyy on juuri metsästänyt. Nuoren kyyn purema on yleensä vaarallisempi kuin vanhan, sillä nuoret eivät osaa säännöstellä myrkkyrauhasen annostelua kuten täysi-ikäiset kyyt. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen purema ei ole normaalisti vaarallinen terveelle aikuiselle ihmiselle. Lapsille ja iäkkäille purema on vaarallisempi. Kaikkien tulee kuitenkin pureman saatuaan välittömästi hakeutua lääkärille. Ohjeena on soittaa hätänumeroon ja välttää liikkumista sekä erityisesti puremakohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa, ettei se pääse liikkumaan. Lastaksi käy paremman puutteessa esimerkiksi oksa. Puremaa voi helpottaa kyypakkaus.[3] Kyypakkaus sisältää tulehdusreaktiota lievittävää hydrokortisonia eli kortisolia. Koska kyypakkauksen ottamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä, se ei poista lääkärissä käynnin tarvetta.[4] Lisäksi on syytä välttää turhaa hysteriaa, sillä puremaa seuraava šokki on monesti itse puremaa vaarallisempi tila. Kyyn pureman henkilön on tärkeää päästä mahdollisimman pian lepäämään, jolloin kehon omille puolustusreaktioille voitetaan aikaa, ennen lääkärille pääsyä. Kyyn purema johti Suomessa kuolemaan viimeksi 1980-luvulla.

Additional Hints (No hints available.)