Kagaalin mies
Suomi100-traili on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa vuonna 2017.
Hänen sukunsa oli alun perin Taalainmaalta, mutta jo useampi vuosisata sitten suku oli asettunut Ruotsin itäisimpään osaan. Hän oli lakimies, jonka ura eteni normaalia latua: hän yleni Turun hovioikeudessa porras portaalta, toimi asianajajana ja istui käräjät. Hän siirtyi hovioikeuden asessoriksi 1902 asettaen vakaaksi tavoitteekseen maalaistuomarin rauhallisen elämän.
Sitten tapahtui käänne. Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899. Ponnekas tuomari oli kiivas perustuslaillinen, minkä takia hän joutui vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän osallistui Kagaalin toimintaan. Kagaali oli ensimmäisellä sortokaudella (1899–1905) Suomessa syntynyt vastarintajärjestö. Se vastusti venäläistämistoimia ja niitä toteuttanutta valtakoneistoa, etenkin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia. Sortokauden päättymisen jälkeen hänet valittiin senaattiin vuonna 1905, mutta keisari ei hyväksynyt häntä senaatin jäseneksi.
Hän osallistui uuden, yksikamarisen eduskunnan (1907–) toimintaan nuorsuomalaisen puolueen riveissä. Hänet valittiin monien ensimmäisten eduskuntien puhemieheksi ja häntä pidettiin tinkimättömänä tsaarinvallan vastustajana. Hänen jyrkät puheensa johtivat toistuvasti siihen, että suuriruhtinas hajotti eduskunnan, kerran jo sen avajaisissa.
Toinen sortokausi merkitsi hänen uralleen käännettä, joka näytti merkitsevän päätepistettä. Hän toimi jälleen perustuslaillisten ajatustensa puolesta ja kieltäytyi vuonna 1914 tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Kasanskia Suomen prokuraattoriksi. Moisesta niskuroinnista hänet erotettiin tuomarinvirasta. Hän kieltäytyi eroamasta, jolloin hänet vangittiin ja karkotettiin Siperian Tomskiin.
Hänen paluunsa Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän helmikuun vallankumouksen seurauksena, maaliskuussa 1917. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa alkoi jälleen, kun hänestä tuli ensin prokuraattori ja sitten itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja. Siinä asemassa hän myös antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle 4. joulukuuta 1917. Tuo julistus hyväksyttiinkin kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta 1917. Hän ryhtyi myös heti hakemaan tunnustusta vastahankitulle itsenäisyydelle vierailemalla Pietarissa Vladimir Leninin luona 31. joulukuuta 1917. Vierailu johtikin tunnustuksen saamiseen.
Tuo mies oli Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 Sääksmäki – 29. helmikuuta 1944 Luumäki). Hän oli itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja vuonna 1918 ja Suomen tasavallan kolmas presidentti vuosina 1931–1937.
Lähteet
www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/501/
wikipedia