Mettelin Kukkula on Vähämaan saaren korkein kohta ja sieltä aukeaa saaristomaisema pohjoiseen, länteen ja etelään. Idän suunnalla puiden latvat peittävät osan näkyvyydestä. Lapsena kävin täällä usein maisemia ihailemassa, mutta nyt oli viime käynnistä vierähtänyt muutama vuosikymmen.
Mikäli sovellukseni toimi oikein, se ilmoitti kukkulan korkeimman kohdan olevan 42 metriä merenpinnan yläpuolella. Kannattaakin jatkaa purkilta matkaa kyseiselle huipulle saaristoa ihailemaan.
Luonto täällä on lähes koskematonta ja matkalla voi nähdä ainakin kauniita keloja. Me näimme myös supikoirapesueen, joten ethän häiritse heitä ja pidä koirasikin kytkettynä. Keväisin alkupisteen lähellä kasvaa suuria kielomattoja, luonnonvaraisia kevätesikkoja ja sinivuokkoja.
Maasto on vaikeahko, joten kannattaa laittaa hyvät jalkineet. Kalliot ovat sateella liukkaat, eli varovaisuutta senkin takia. Myös kyykäärmeet viihtyvät rinteellä.
Kukkulalle kannattaa lähteä antamastani lähtöpisteestä, joka on Rauhalan yhteysaluslaiturilta tultaessa 40 metriä ennen kahta ränsistynyttä vajaa sijaitsevien suurien katajapuskien välinen aukko. Näin vältyt päätymästä kenenkään piha-alueelle tai laiduntavan karjan joukkoon. Jos kuitenkin eksyt laitumelle, niin ethän riko aitoja tai jätä portteja auki, sillä alueella laiduntaa karjaa pitkin kesää.
Toinen noista vajoista on muuten kylän vanha paja. Siellä kyläseppä takoi kaiken mitä kyläläiset tarvitsivat. Potkukelkan jalaksista koneitten varaosiin. Pajassa oli suuri alasin, ahjo ja palkeet joilla puhallettiin tehoa liekkeihin. Seppä puuhaili siellä vielä 80-luvun lopulla.