Roomalaisen kotilieden jumalattaren, Vestan temppelin tulen annettiin sammua kerran vuodessa, 7.-15. kesäkuuta. Tuona aikana kaikki 30 vestaalia siivosivat temppelin katosta kellarirakenteisiin saakka. Tomut ripoteltiin Tiberin laineille, josta ne ajautuivat merelle vieden vanhan vuoden surut ja murheet mennessään. Siivouksen yhteydessä puhdistettiin varmasti myös se temppelin yhteydessä ollut huone, jossa vestaalit säilyttivät vartioimiaan valtakunnan pyhiä esineitä kuten Pallas Ahtenen patsasta.
Kun temppelissä ei ollut tulta, eikä kenenkään tarvinnut olla ylläpitämässä temppelin tulta, jäi vestaaleille aikaa myös juhlia kerrankin kaikki yhdessä. Juhlintaan osallistui koko kansa, sillä Vestalle pyhitettynä juhlapäivinä oli lupa tehdä vain aivan pakolliset työt, muuten pidettiin vapaata.
Vestaalina vietän luonnollisesti tätä jumalattareni juhlakautta siivoten ja juhlien. Tuossa vaiheessa juhlaa vanhan vuoden tuhat on ripoteltuna jokeen ja on aikaa hengähtää tovi muiden seurassa. Päivää varten olen tilannut lämmintä ja kaunista, mutta ei pistävän kuumaa kesäsäätä. Yleensä Vesta on ollut pyynnöilleni suopea. Mikäli suopeutta on ilmassa sopivaisesti, voi rannalla rupatella hyvässä seurassa pidempäänkin.
Kantotuoleja ja muita matkantekovälineitä mahtuu rannan parkkipaikalle muutamia, mutta lisää parkkitilaa löytynee kuitenkin tarpeeksi läheltä. Koska kantotuolissa matkustaminen voi olla sangen tukalaa ja pölyistä, voi matkalainen varautua reissuun myös uimavarustein. Terraimeksi laitoin 1,5, mutta uskon että nurmialueelle pääsee hyvin myös pyörätuolilla, mikäli miittipäivä tai koko alkukesä ei ole kovin märkä, koska alue on tasainen.