Terva 101 / Tar 101 Mystery Cache
Hidden : 8/13/2016
Difficulty:
2 out of 5
Terrain:
1.5 out of 5

Size: Size: micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works
Looking for a different adventure?

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:


Terva 101
Kätkö ei sijaitse annetuissa koordinaateissa, vaan sinun täytyy tutustua alla olevaan tekstiin ja ratkaista mysteeri saadaksesi selville kätkön oikea sijainti.

Tervan historiaa

Tervaa on käytetty tuhansien vuosien ajan; historiantietojen mukaan jo muinaiset egyptiläiset käyttivät tervaa ruumiiden balsamointiin sekä kattojen ja laivojen suojaukseen. Keski-Euroopassa tervaa on poltettu ainakin keskiajoilta saakka, mutta metsien harvetessa tuotanto siirtyi Pohjois-Eurooppaan. Tervasta on useita mainintoja jo Suomen kansalliseepos Kalevalassa, mikä todistaa, että suomalaiset ovat tunteneet tervanvalmistuksen jo kauan. Suomessa tervaa on poltettu ensimmäistä kertaa myyntiä varten 1570-luvulla, tosin tuolloin määrät olivat vielä vähäisiä. Tulevina vuosisatoina tervanpoltto kasvoi tärkeäksi elinkeinoksi ja sitä onkin kutsuttu Suomen ensimmäiseksi maailmankauppatavaraksi.

1600-luvulla tervanpolttoa harjoitettiin etenkin Järvi-Suomessa sekä Pohjanmaan rannikolla. Tervaa kuljetettiin Eurooppaan, missä sitä käytettiin siirtomaavaltojen suurien laivastojen suojaamiseen. Suuren Pohjan Sodan (1700-1721) johdosta Viipuri ja Saimaan vesistö siirtyivät Venäjän haltuun ja näin tervantuotanto Järvi-Suomessa tyrehtyi. Tuotanto Pohjanmaalla kasvoi ja siirtyi myös sisämaahan. 1700-luvun puolivälissä Oulu sai muutaman muun Pohjanlahden rannikkokaupungin kanssa tapulikauppaoikeudet ja tervaa voitiin viedä suoraan ulkomaille Oulusta. Tervasta oli tähän aikaan tullut Suomen tärkein vientituote ja erityisesti sota-aikoina 1700-luvun loppupuolella kauppa kävi. Oulusta muodostui yksi maailman suurimmista tervanviejistä ja se kilpaili Arkangelin kanssa ykkössijasta maailman suurimpana tervasatamana.

Pohjanmaan tervanpoltto saavutti vuosisadan loppuun mennessä valtavat mittasuhteet. Noin 130 000 tynnyrin vuosittainen tervanvienti muodosti noin 96 prosenttia koko maan viennistä. Pohjanmaan rannikolla laivanrakennus ja tervanpoltto alkoivat vähitellen kuitenkin ehdyttää metsävaroja ja tervantuotanto siirtyi pohjoisemmaksi ja etenkin itään Kainuuseen. 1800-luvulla Kainuusta muodostui tärkeä tervantuotantoalue ja sen itäisimmissä pitäjissä siitä tuli jopa pääelinkeino. Sodat ja hallan aiheuttamat katovuodet olivat kohdelleet maakuntaa rankasti ja tervanpolton tuomat lisätulot olivat paikallisille elintärkeitä.

Suurimmillaan tervan vienti oli 1800-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin esimerkiksi vuonna 1863 vienti oli 227 000 tynnyriä. Tästä eteenpäin tervanpoltto alkoi hiipua ja metsien arvon kasvaessa oli taloudellisesti järkevämpää käyttää puut esimerkiksi sahateollisuuteen. Suuri syy oli myös puulaivojen väistyminen metallisten höyrylaivojen tieltä. Tervanpoltto päättyi käytännössä kokonaan toisen maailmansodan jälkeen. Nykyaikana Suomessa toimii muutamia kymmeniä tervapolttajia ja hautoja poltetaan myös perinteiden ylläpitämiseksi. Tervaa käytetään esimerkiksi veneiden ja kattojen suojaukseen, lääkeaineena, tuoksuna ja laitetaanpa sitä myös elintarvikkeisiin, kuten tervajäätelöön ja – likööriin.

Tervan poltto

Tervanteko oli aikaa vaativaa ja raskasta työtä. Tervaa voitiin valmistaa esimerkiksi tynnyrissä tai tervauunissa, mutta Kainuussa yleisin tapa oli hautapoltto. Tervaspuiden valmistuksessa meni vähintään kolme kevättä, joskus tervapuiden annettiin pihkaantua useamman vuoden. Ensimmäisenä kesänä puut ”kolottiin”, eli pinnat kuorittiin pois kolomisraudalla niin korkealta kuin maasta ylsi. Rungon pohjoispuolelle jätettiin kaistale kuorta, niin kutsuttu ”suoni” (myös elämänlanka eli elätti), josta puu sai tarvittavaa ravintoa eikä kuivanut liiaksi. Seuraavana kesänä puita ”jatkettiin”, eli koskemattomat yläosat kolottiin ja edellisenä kesänä kolotut alaosat saivat tervaantua rauhassa. Koloaminen tehtiin yleensä keväällä tai alkukesästä.
Kolmantena keväänä puut ”suonittiin” eli jätetty kaistale kuorittiin pois, jotta sekin pihkaantui. Syksyllä tervakset katkaistiin ja myös metsissä olevia tervaantuneita kantoja nostettiin ylös. Puiden latvukset jätettiin metsään tai käytettiin polttopuina. Hakkuut venyivät yleensä pitkälle talveen, koska viljelystyöt ja kalastus vaativat omat aikansa. Helmi-maaliskuussa puut pilkottiin kirveillä eripituisiksi säröksiksi.

Katkaistut tervakset ajettiin talven aikana hevosilla syksyllä valmistetun tervahaudan ympärille. Tervahauta oli loivan suppilon mallinen. Haudan keskeltä maa levitettiin reunoille palteeksi. Keskeltä haudan ”silmästä” kaivettiin reunalle oja, johon laitettiin puinen torvi eli piippu. Piippu yhdistyi reunasta ulospäin lähtevään ”halsiin”, eräänlaiseen suppilonmalliseen kaukaloon, jonka kautta terva valui tynnyreihin. Halsi peitettiin puilla ja maalla, jotta sen päällä pystyi kävelemään. Keväällä haudan pohjalle levitettiin savipitoista maata tai suomutaa, joka tampattiin ja nuijittiin tasaiseksi ja kovaksi arinaksi. Haudan silmän päälle asetettiin parkkilevy, jonka päälle laitettiin nippu säröksiä, eli ”lotto”. Loton sisään upotettiin karsittu männynvesa, joka näytti valmiissa haudassa silmän paikan. Kesällä pohjan ollessa kunnossa, alettiin säröksiä latomaan hautaan säteittäin yläviistoon. Puut peitettiin turpeella, jonka päälle laitettiin kerros sammalta ja toinen multaa haudan alareunaa lukuun ottamatta, joka jätettiin paljaaksi sytyttämistä varten. Hautaa poltettiin viikon ajan ja välillä sitä poljettiin ja nuijittiin tiiviimmäksi. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen avattiin halsissa oleva ”tappi”, jolla säädeltiin tervan kulkua tynnyreihin. Tällöin haudasta valui vain tervavettä, eli tervankusta. Vasta kolmantena päivänä saatiin kunnollista tervaa, jonka koostumus parani haudan kuumuessa enemmän.

Yhdestä haudasta tervaa saatiin noin 40-50 tynnyriä; yksi tynnyri käsitti 125 litraa. Haudanpolttoa ei kuka tahansa voinutkaan suorittaa, vaan työn hoiti ammattitaitoinen mestari eli hautalotnikka. Työvoimana toimi tosin kaikki kynnelle kykenevät, talonväestä naapureihin, sillä hautaa piti valvoa vuorokauden ympäri. Jos hauta sai liikaa happea tai piippu tukkiintui, koko hauta saattoi palaa poroksi. Joskus kateelliset naapurit saattoivat suorittaa tihutöitä ja tukkia piipun. Tervahauta sammui kokonaan vasta parin kuukauden kuluttua, jonka aikana sitä piti tampata tiiviimmäksi. Haudan sammuttua se purettiin ja jäljelle jääneet hiilet otettiin hyötykäyttöön.



Tervan käyttö

Ennen tuotannon kukoistusaikaakin tervan asema ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli merkittävä, mutta kiihtyneen kaupan ansiosta terva nousi tärkeään rooliin myös suomalaisten toimeentulon parantajana. Tervanpoltto oli pitkään Suomessa ollut pääasiassa kotitarvepolttoa. Tervaa olikin ennen taloissa tynnyreittäin ja sille löytyi paljon käyttökohteita. Sitä käytettiin lähes kaikkeen mikä piti saada kestämään sään vaihtelua ja kosteutta. Tervaa käytettiin esimerkiksi lääkkeenä ihottumien hoidossa sekä puunsuoja-aineena. Tervatut puukatot tunnetaan paanukattoina. Myös puuveneet ja -airot tervattiin. Molemmat tervankäyttömuodot ovat säilyneet aina nykypäiviin saakka. Sukset ja vaatekappaleetkin saivat osansa tervasta. Myös työkalujen puuosat, reet ja kärryt saivat tervakerroksen pintaansa. Käytettiinpä siitä tuotettua pikiöljyä hyttysmyrkkynäkin.

Nyt kun olet suorittanut tervan alkeiskurssin loppuun, niin on lopputentin aika! Vastaa alla oleviin kysymyksiin. Ota jokaisesta vastauksesta ensimmäinen kirjain tai numero ja syötä merkkijono chekkeriin.

1. Ketkä balsamoivat ruumiita tervalla?
2. Mistä kaupungista tuli yksi suurimmista tervanviejistä?
3. Kuinka monta tynnyriä tervaa vietiin vuonna 1863?
4. Mikä rakennettiin tervapolttoa varten?
5. Mikä asetettiin hautaan tehtyyn ojaan?
6. Kuinka monta litraa yksi tynnyri käsitti?


You can validate your puzzle solution with certitude.


Tar 101

The cache is not at the given coordinates. You have to read the text below and solve the mystery in order to figure out the real location of the cache.

History of tar

Tar has been used for thousands of years. According to historical knowledge already the ancient Egyptian used tar on roofs and ships and also for embalming corpses. In Central Europe tar has been made at least since Middle Ages, but when there became shortage for wood, tar production moved to Northern Europe. Tar has been mentioned several times in Kalevala, national epic of Finlamd, and this proves that Finns have known about tar making for a long time. In Finland tar was burned for the first time for commercial purposes in 1570s, although at that time the produced amounts were still small. In the coming centuries tar making became an important livelihood and it has been called the first Finnish export.

In the 17th century tar making was practiced especially in the Finnish Lake District and on the coast of Ostrobothnia. Tar was shipped to Europe, where it was used to protect the great shipping fleets of colonial powers. After the Great Northern War (1700-1721) Vyborg and the lake area of Saimaa became part of Russia, and because of this tar production in the Lake District ceased. At this point the production in Ostrobothnia grew and moved further inland. Around 1750s Oulu, along with few other coastal cities, obtained staple rights (a right to practice international trade) and this made it possible to export tar straight from Oulu to other countries. During this time tar had become the most significant export for Finland and in the latter part of the 18th century business was good. Oulu became one of the greatest tar exporters in the world and in competed with Arkhangelsk for the number one spot as the largest tar harbor in the world.

At the end of the century tar production in Ostrobothnia reached enormous proportions. About 130 000 barrels were produced annually, which equaled to 96 % of the entire exportation of the nation. However, forest reserves began to vanish because of ship building and tar production operations in Ostrobothnia. Therefore production moved further north and especially east towards Kainuu region. During the 19th century Kainuu became an important tar production area and in some of its easternmost villages it even became the main livelihood. Wars and failure of crops caused by frost had had a harsh effect on the region and the additional income obtained by tar making was crucial for the locals.

Tar production reached its peak after the 1850s; for example in 1863, 227 000 barrels were exported. From this point on tar production began to lose its importance and as the value of forests grew, it became economically wiser to use wood for other operations, such as the timber industry. The most significant reason was that steam ships replaced wooden ships and tar was not needed anymore. Tar production basically ended after the Second World War. Nowadays there are few dozen tar producers in Finland and tar is produced also to maintain traditions. Tar is used for example to protect roofs and boats, as medicine, fragrance and it is used even in food items such as tar ice cream and tar liquor.

Tar production

Tar production was laborious and time-consuming work. Tar could be produced for example in a barrel or in a tar oven, but in Kainuu the most common way was tar burning. Preparing the tar wood lasted at least three springs and sometimes even longer. The work started in the first summer by scraping off the outer layer of the tar trees, usually pines. A worker would scrape off the bark from as high up as he could reach from the ground. A strip of bark was left on the northern side of the tree and this was called a “vein” (also called a lifeline). Next summer the trees were “continued”, meaning that the untouched parts higher up were scraped and the lower parts were left to become stained with pitch. The scraping was usually done in spring or early summer.

In the third summer the trees were ”veined”, in other words the strip that was left earlier was scraped off so that it would become stained with pitch as well. In autumn the trees were cut down and also pitched tree stumps were dug up. The crowns of the trees were left in the forest or used as fire wood. Work was finished usually late in the winter, because people were busy with other livelihoods such as farming and fishing. Around February and March the wood was chopped into smaller pieces with axes.

In the winter horses were used to transport the wood pieces to a tar kiln that was prepared in the autumn. A tar kiln was shaped like a slightly sloping funnel. The earth was dug up from the middle of the kiln and spread out on the edges. The center point of the kiln was called an “eye”. A small ditch was dug from the eye to the edge of the kiln and a wooden pipe was placed in it. The pipe connected to funnel-like manger, through which the tar flowed to the barrels. The manger was covered with dirt and wood so that it could be walked on. In the spring swamp mud and clayey earth were spread out on to the bottom of the kiln and it was tamped and clubbed into an even and hard furnace bed. A board and a bundle of wood pieces were placed upon the eye of the kiln, and a young trimmed pine tree was placed there to show the location of the eye.

In the summer, when the bottom of the kiln was ready, workers started to stack the wood pieces radially upwards towards the edges. The wood pieces were covered with a layer of peat, a layer of moss and a layer of dirt. The lower edge of the kiln was left uncovered in order to light the kiln. The kiln was burned for a week and every now and then it was stamped and clubbed to compress it. After the first full day the tap attached to the manger was opened. This tap was used to regulate the flow of the tar. When the tap was opened, only tar water flowed out. Tar water was also called “tar pee”. It took three whole days before proper tar flowed out and the quality improved as the kiln became hotter.

One kiln produced about 40 to 50 barrels of tar; one barrel was 125 litres. Supervising of the tar kiln was a serious business and the responsibility was not given to just anyone, but a professional master was hired for the task. However, basically everyone in the nearby villages was hired to do different tasks as the kiln had to be guarded around the clock. If the kiln received too much oxygen or the pipe blocked up, the entire kiln might have burned to ashes. Sometimes jealous neighbors might block the pipe or do other mischiefs. The tar kiln became extinguished after a few months and during that time it had to be compressed by tamping. After the kiln extinguished, it was dismantled and the remaining coals were recycled.


Using tar

Before tar was produced for exporting, it had an important role in every-day-life of people. Of course after production scaled to large amounts, tar also became a significant source of livelihood. For a long time tar was mainly produced for local demand. Farm houses used to have several barrels of tar and there were various ways to use it. It was basically used for covering anything that had to resist moisture and changes in weather. Tar was also used as medicine for healing rashes. Wooden roofs covered with tar are known as wooden shingles. Also wooden boats and paddles were covered with tar and this common even in the modern times. Even skis and clothing items got their share as well as wooden parts of tools, sleighs and carts. Tar was even used as a mosquito repellent.

Now that you know the basics of tar, it is time for the final exam! Answer the questions below. Take the first letter or number from each answer and put the combination into the checker.

1. Who used to embalm bodies with tar?
2. Which city became one of the largest importers of tar?
3. How many barrels of tar were imported in 1863?
4. What was build to burn tar?
5. What was placed into the ditch in the kiln?
6. How many litres was one barrel?


You can validate your puzzle solution with certitude.

Additional Hints (Decrypt)

Rv fäuxöxnncvffn / Abg va gur genafsbezre obk

Decryption Key

A|B|C|D|E|F|G|H|I|J|K|L|M
-------------------------
N|O|P|Q|R|S|T|U|V|W|X|Y|Z

(letter above equals below, and vice versa)


Advertising with Us

Inventory

There are no Trackables in this cache.

View past Trackables

What are Trackable Items?

Bookmark Lists

View all bookmark lists...