Kätköllä varo sormiasi ja laita "kätkörasia" kunnolla kiinni sekä takaisin samaan paikkaan. Kätkö on talvilöydettävä ,mutta huomioitava, että lokkaaminen voi olla talvella haastavaa, koska kätkö voi olla jäässä.
Polkupyörä
Polkupyörä on lihasvoimalla toimiva ajoneuvo, jonka rakenne perustuu yleensä kahteen peräkkäiseen pyörään, jotka yhdistää runko. Polkupyörää liikutetaan pyörittämällä polkimia jaloilla. Polkimista voima siirtyy ketjun välityksellä takapyörään. Voimansiirrossa on käytetty myös nivelakselia ja polkimet voidaan asentaa suoraan pyörän akselille.
Kuljettaja oko istuu polkupyörän satulalla, istuimella tai seisoo polkimilla. Polkupyörää ohjataan kääntämällä ohjaustankoa sekä kallistamalla koko pyörää. On olemassa myös yksi- ja kolmipyöräisiä, sekä käsikammista liikevoimansa saavia polkupyöriä.
Polkupyörän hyötysuhde on hyvä koska kaikki käytettävä voima ohjataan renkaan pyörittämiseen ja liikekitka on pieni.Pyöräily kuluttaa matkaan nähden huomattavasti vähemmän energiaa kuin esimerkiksi juokseminen tai kävely. Kilometrin matkalla vauhdilla 16 km/h pyöräilevä kuluttaa 0,9 kilojoulea energiaa jokaista kehon kilogrammaa kohti, kun vastaavasti juoksija kuluttaa 4,0 kilojoulea.
Ominaisuuksien kehitys
Polkupyörälle on eri aikoina haluttu kehittää ominaisuuksia, jotka tekisivät siitä entistä käytännöllisemmän, turvallisemman ja paremman kulkuneuvon. Seuraavassa luettelo tärkeimmistä eri aikakausina kehitetyistä teknisistä ominaisuuksista.
1870 - James Starley - jännitetyt ja tangentiaalisesti puolatut pinnat
1977 - Joe Breeze - ensimmäinen maastoon tarkoitettu polkupyörän runko
1927 - Tullio Campagnolo - pikalinkku
1887 - John Starley - ketjuveto (turvapyörä)
1888 - John Boyd Dunlop - ilmarengas
1933 - Tullio Campagnolo - suistava takavaihtaja
1897 - Joseph Meunier - vapaanapa
1894 -Francis Fauré - timanttirunkoinen polkupyörä
1971 - Gary Fisher - vaihteiden peukalovaihtajat ja satulan pikalinkku
1932 - Charles Mochet - kaksipyöräisen nojapyörä
Historia
Kirjallisuudessa on ristiriitaisia tietoja siitä, mistä polkupyörä on saanut alkunsa. Erään lähteen mukaan sumerilaisetkeksivät polkupyörän 5500 vuotta sitten. Euroopasta löytyi merkkejä polkupyörän alkumuodosta jo 1500-luvulta.Varsinaisesti polkupyörän historian katsotaan alkavan 1800-luvun taitteesta.
Potkupyörä oli polkupyörän esimuoto, jota ei poljettu, vaan eteenpäin päästiin ottamalla maasta vauhtia. Tällaisia potkulautoja, joita kutsuttiin nimellä Velocifere oli 1800-luvulla. Niitä oli käytössä paljon Pariisissa. Draisine muistutti Velociferea, mutta siinä oli kääntyvä etupyörä. Sen keksi saksalainen vapaaherra Karl von Drais vuonna 1816 ja patentoi sen seuraavana vuonna. Keksijänsä mukaan nimetyn Draisinen vienti ulottui Pohjois-Amerikkaan asti. Tästä pyörämallista puuttuivat polkimet, ja liikkeelle päästiin potkimalla maasta vauhtia. Potkupyörä ja sen lukuisat jäljitelmät 1800-luvulla saivatkin nopeasti englantilaisilta pilkkanimen "keikarinhevonen" (engl. dandy-horse) juuri tämän epäkäytännöllisen liikkumatavan vuoksi.
Nykyaikainen polkupyörä kehitettiin melko valmiiksi välineeksi jo 1920- ja 1930-luvuilla. Tämän jälkeen varsinaisia suuria teknisiä läpimurtoja ei tapahtunut, vaan polkupyörän kehitys jäi odottamaan uusia teknisiä ja metallurgisia keksintöjä, jotka liittyivät materiaaleihin, jousitukseen, vaihteisiin ja jarruihin. Polkupyörän keskeiset osat, runko, pyörät ja vanteet sekä vapaanavat ja keskiöt pysyivät suhteellisen muuttumattomina aina 1970-luvulle asti.
