Reittiä ovat käyttäneet ahkerasti vienalaiset laukkukauppiaat 1800-luvulla. Elias Lönnrotin kerrotaan kulkeneen polkuja pitkin keräämässä suullista kansanperinnettä. Hän kokosi runoista kansalliseepoksemme Kalevalan. Reitin käyttö kauppareittinä hiipui rajojen sulkeuduttua 1920-luvulla. Polkuja käytettiin sotatarkoituksessa vielä toisen maailmansodan aikoihin. Malahvian maantien valmistuttua vuonna 1952 kyläläisten liikehdintä polulla hiljeni.
Vienan reitin osa, jolle kätköt on laitettu, lähtee Malahviantien varresta. Tien takimmainen Vienan reittiä osoittava kyltti ohjaa oikealle polulle. Yli-Vuokin Viiangista Vängänkylään saakka 25 km:n pituinen osa polusta on nimetty Eliaksen poluksi. Osin reitti kulkee metsähallituksen ja osin yksityisten mailla. Polku on pääosin merkitty kirveellä tehdyin pilkoin.
Satalatva on ollut kaunis monilatvainen mänty. Ikää puulla on n. 400 vuotta. Elias Lönnrot mainitsee satalatvan Kalevalassaan. Puun kylkeen on kaiverrettu vuosi 1682 sekä kyrilliset kirjaimet. Puu on voinut olla rajapyykkinä, merkkihenkilön karsikkopuuna, muistomerkkinä tai hautapaikkana. Historiaa ei tunneta. Satalatvasta on jäljellä enää tyviosa ja se on katoksen alla.
Kätkö ei ole Satalatvassa. Katoksen tuohikäppyrät olisivat hyvä piilopaikka kätkölle, muttei se ole tietenkään niissä.