Marjastuksella tarkoitetaan luonnossa kasvavien marjojen poimintaa. Marjastuksella on Suomessa pitkät perinteet. Jo ensimmäiset Suomeen tulleet metsästäjä-keräilijät hyödynsivät marjoja muiden luonnonantimien ohella. Marjoja poimitaan paitsi harrastukseksi ja omaan käyttöön myös myyntiin. Tällöin käytetään termejä kotitarvemarjastus ja kaupallinen marjastus. Marjojen myynnistä saatu tulo on verovapaata, jos keräät ja myyt ne itse. Verovapaus edellyttää, ettei marjoja ole jatkojalostettu eli esimerkiksi survottu, makeutettu tai pakastettu. Nykyisin käytämme marjoja etupäässä ruoanlaitossa, mutta aikoinaan niitä on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ensimmäiset kirjalliset todisteet marjojen käytöstä suomalaisessa lääketieteessä löytyvät jo 1400-luvulta Naantalin luostarin yrttikirjasta.
Suomi on luonnonmarjojen maa. Marjametsässä kulkeminen on hauskaa hyötyliikuntaa. Verkkainen kävely ja ympäröivän luonnon tarkkailu rentouttavat mieltä ja kehoa. Kotiin viemisinä hyvän olon lisäksi on tuoreita marjoja, lähiruokaa ja luomutuotteita parhaimmillaan. Marjastus on jokamiehenoikeuksia siinä missä luonnossa liikkuminenkin. Suurimmassa osassa Metsähallituksen hallinnoimia alueita marjastus on sallittua, mutta erilaiset suojelualueet ovat poikkeuksia. Luonnonpuistoissa marjastus on kiellettyä, ja kansallispuistojen järjestyssäännöissä voi olla rajoituksia. Yleisimpien marjojemme tunnistaminen on helppoa, eikä niillä ole myrkyllisiä näköislajeja. Marjojen keruuastioiksi sopivat monenlaiset kipot, kulhot ja sangot. Kartta ja kompassi tai GPS-laite kuuluvat metsäretken vakiovarusteisiin, jos menee tuntemattomille alueille. Voihan sitä marjametsään mentäessä katsoa olisiko lähistöllä myös uusia geokätköjä haettavaksi. Eksymisen vaara on sitä suurempi, mitä innokkaammin esimerkiksi hillan poimija pyörähtelee marjoja notkuvilla suomättäillä ympäristöään havainnoimatta. Säänmukainen vaatetus on tärkeää. Kunnon eväät kruunaavat tietysti retken kuin retken. Teiden läheisyydestä ei pidä kerätä marjoja liikenteen raskasmetallilaskeuman vuoksi. Hyvää tapaa noudattaen on myös pysyttävä riittävän kaukana asumuksista.
Marjat ovat Suomen ja muiden pohjoisten alueiden hedelmiä. Suomen ilmastovyöhyke tarjoaa marjakasveille suotuisat kasvuolosuhteet. Suomi onkin maailman parhaita marjamaita, ja meillä on pitkät perinteet marjojen hyödyntämisessä sekä ruokakulttuurissa että lääkinnällisissä tarkoituksissa. Pohjoisten alueiden asukkaille marjat ovat aina olleet tärkeitä vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä. Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Marjat jaetaan varsinaisiin marjoihin, luumarjoihin, kerrannaisluumarjoihin ja epähedelmiin. Kasvitieteilijälle vadelma ja mansikka eivät ole oikeita marjoja, mutta tomaatti, kurkku ja meloni ovat. Kuitenkin puhekielessä marjoiksi kutsutaan kaikkia pienehköjä, pyöreitä ja meheviä hedelmiä.
Marjojen muodostuminen edellyttää onnistunutta pölytystä. Kimalaiset pölyttävät juolukan, mustikan, puolukan ja karpalon kukat. Puolukka voi pölyttyä myös omalla siitepölyllään. Lakan ja pihlajan pölytyksessä ovat mukana kärpäset. Mehiläiset pölyttävät vadelman kukkia. Kataja, tyrni ja variksenmarja ovat tuulipölytteisiä. Kaksineuvoisia ovat mustikka, mesimarja ja juolukka ja yksineuvoisia lakka, kataja ja tyrni. Kaksineuvoisella kukalla tarkoitetaan sitä, että kukassa on sekä emi, että heteet. Yksineuvoisessa kukassa on vain joko heteitä tai emi. Vaikka mustikka, mesimarja ja juolukka ovat kaksineuvoisia, ne tarvitsevat siitepölyä toisista saman lajin kasveista. Tällaiset kasvit ovat ristipölytteisiä. Lakka, tyrni ja kataja vaativat samalla kasvupaikalla kasvavia hede- ja emiyksilöitä pölytyksen onnistumiseksi. Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjalajia. Näistä 37 on syötäväksi kelpaavia. Kotitalouksien ja kaupan tarpeisiin kerätään pääasiassa 16 lajia. Suurin osa näistä lajeista kasvaa harvakseltaan eteläisimmässä Suomessa. Marjojen kotitalouspoiminnan on arvioitu olevan noin 75-80% koko talteen kerätystä määrästä. Keskimäärin tästä tulee henkeä kohden noin 3-5.5 kiloa. Marjoja voidaan käyttää joko tuoreena tai niitä voidaan säilöä käytettäväksi myöhemmin. Säilönnän tarkoituksena on pidentää marjojen säilyvyyttä sekä estää niitä pilaantumasta. Erilaisia kotitalouksille sopivia säilöntämuotoja ovat mm. pakasteet, mehu, hyytelö, raakasurvos, marmeladi, hillot ja hillokkeet, umpiointi ja kuivaaminen.
Suurimpia marjojen käyttäjiä ovat mehu- ja hilloteollisuus, alkoholiteollisuus sekä pakasteita valmistava teollisuus. Lisäksi käyttö lisäravinteina ja kosmetiikassa on lisääntynyt. Mehuteollisuudessa luonnonmarjojen osuus on verrattain vähäinen ja eniten käytetään puolukkaa. Hilloihin ja marmeladeihin käytetään vuosittain hieman alle miljoona kiloa luonnonmarjoja. Pakasteissa taas kotimaisten luonnonmarjojen osuus on noin 0.5-0.8 milj. kiloa. Alkoholiteollisuudessa käytetään luonnonmarjoja pääasiassa viinien valmistukseen sekä likööreihin vuosittain noin 0.5 milj. kiloa. Muita luonnonmarjojen käyttökohteita ovat mm. jugurttien maustaminen, lastenruoat, erilaiset jälkiruokajauheet, leimausvärit elintarviketeollisuudessa sekä elintarvikevärit. Vuonna 2012 marjoja kerättiin elintarviketeollisuuden käyttöön ennätyksellisen paljon, noin 14 miljoonaa kiloa. Marjat hyödynnettiin raaka-aineena marjajalosteissa kuten hilloissa, mehuissa ja kuivatuissa marjoissa.
Kotimaiset marjat ovat hyviä polyfenolien ja flavonoidien lähteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti terveyteen. Marjojen pitoisuudet vaihtelevat, joten niitä kannattaa syödä monipuolisesti. Polyfenolit ovat iso ryhmä kasveissa esiintyviä aineita, ns. fytokemikaaleja. Fytokemikaalit ovat kasveissa luonnollisesti esiintyviä kemiallisia yhdisteitä, jotka ovat biologisesti aktiivisia ja toimivat kasvien luonnollisena puolustusjärjestelmänä, sekä antavat samalla niille myös värin, aromin ja maun. Polyfenolipitoisuutensa takia In vitro- koeolosuhteissa tutkittuna marjoilla on suurempi antioksidanttiteho kuin useimmilla viljoilla, juureksilla, vihanneksilla, palkokasveilla, hedelmillä tai yrtti- ja lääkekasveilla. Marjat kuuluvat polyfenolien lähteiden kärkeen. 20 parhaasta polyfenolien lähteestä Suomessa peräti 16 on marjoja. Useimmissa marjoissa määrällisesti tärkein flavonoidiryhmä on antosyaanit. Antosyanidiinit antavat marjoille värin. Eniten antosyaaneja sisältävät tummansiniset/mustat marjat, punaisissa marjoissa niitä on vähemmän ja keltaisissa ja värittömissä marjoissa hyvin vähän tai ei ollenkaan. Siksi marjojen flavonoidipitoisuuden voikin arvioida silmämääräisesti antosyaanien antaman värin perusteella: mitä tummempi marja, sitä enemmän siinä on flavonoideja. Antosyaaneja käytetään ruokateollisuudessa yleisesti elintarvikeväreinä, minkä vuoksi niille on määritelty E-koodit. Niitä saa käyttää esimerkiksi juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön ja makeisiin. Niiden käyttö ilmaistaan pakkausmerkinnöissä koodimerkinnällä E163. Koska antosyaanit eivät ole ihmiselle haitallisia, niiden käyttöä lisäaineina ei ole rajoitettu. Kotimaisissa luonnonmarjoissa ja mustaherukassa on enemmän flavonoleja kuin meillä yleisesti käytetyissä kasviksissa ja hedelmissä. Ainoastaan sipulissa niitä on enemmän kuin marjoissa. Omenaa pidetään myös hyvänä flavonoidien lähteenä. Osassa marjoissa on suuren flavonolipitoisuuden lisäksi myös runsaasti C-vitamiinia. Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat ruokavaliostaan vähemmän flavonoleja kuin mitä monissa muissa maissa saadaan. Kasvisten, hedelmien ja teen rinnalla marjat ovat hyvä keino lisätä näiden yhdisteiden saantia. Muita marjoissa olevia terveysvaikutteisia aineita ovat fenolihapot.
1930–1950 luvuilla flavonoidit tunnettiin yleisesti P-vitamiinina. Flavonoidit ovat nykyään terveyttä edistävien ominaisuuksien takia kiivaan tutkimuksen kohteena. Tutkimustyö on osoittanut, että bioaktiivisten polyfenolien lähteenä pohjoisen marjat päihittävät etelän hedelmät. Nykyisin syömme tuontihedelmiä paljon enemmän kuin omia marjojamme, vaikka monet marjat ovat ravintosisällöltään niitä parempia. Epäterveellisestä ateriastakin saa hiukan terveellisemmän syömällä kyytipoikana marjoja, tai juomalla niiden täysmehuja.
Marjojen hyviä ominaisuuksia:
- 80-90 % vettä -> vähän energiaa -> auttaa painonhallintaa
- Antioksidanttivitamiineja (C ja E) -> enemmän kuin tuontihedelmissä
- Kuitua -> edistää suolen toimintaa, estää ummetusta,
alentaa veren kolesterolia, hidastaa sokerin imeytymistä
- Vähän sokereita (vähemmän kuin tuontihedelmissä) -> diabetes
- Ei kolesterolia -> sydän- ja verisuonitaudit
- Edullinen natrium/kalium- suhde -> verenpaine
- Ei laktoosia -> laktoosi-intoleranssi
- Ei gluteenia -> keliakia
- Auttavat ravitsemussuositusten toteuttamisessa
- Parhaita polyfenolien lähteitä
- Ei haitallisia aineita
- Maku, väri
- Kotimaista lähiruokaa
- Virtsatieinfektioiden ehkäisy
- Hyödyksi silmien terveydelle
- Hyödyksi ihon ja limakalvojen terveydelle
- Parantaa muistia ja muita kognitiivisia toimintoja laskee verenpainetta
- Lisää hyödyllistä HDL-kolesterolia
- Pienentää syöpäriskiä
Tehtäväsi on tunnistaa kuvissa olevat suomessa kasvavat villimarjat, jolloin saat selville geokätkön koordinaatit. Bogus-koordinaatit eivät kerro kätköpaikkaa.
Kätkö löytyy koordinaateista:
The geocache can be found from the coordinates:
N 60° 2N.nnn
E 021° EE.eee
N = g - h, nnn = a + b - 44
EE = f - 30, eee = c + d + e + 429
Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea:
