Keisarillisen Suomen senaatti antoi vuonna 1873 asetuksen puiden yhteisuitosta. Parin vuoden kuluttua perustettiin Kymin Lauttausyhdistys, nimi muuttui myöhemmin Kymin Uittoyhdistykseksi. Sen tehtävänä oli huolehtia puiden kuljetuksista ja siirroista kymijokivarren sahoille ja puuhiomoille. Tällä seudulla suurimmat uittomäärät liikkuivat Vuohijärvellä, jossa uittokausi kesti toukokuusta lokakuuhun. Siellä kulkivat Pohjois-Valkealan purouitoilta kertyneet tukit ja hiomopuut sekä Mäntyharjun reiteiltä Voikosken kautta uitetut suuret puulautat ja lisäksi Vuohijärven rannoilta tulleet puut. Alkuaikoina käytettiin vorokkiponttuuta ja hammaspyörävintturia. Aikanaan hevos- ja miesponttuut saivat väistyä höyryvarppaajien tulon myötä. Ensimmäisiä varppaajia Vuohijärvellä oli Aino, 29 hevosvoimainen seitsemäntoistametrinen höyryvarppaaja. Pitkään järvellä varppasivat laivat Vuohijärvi ja Voikoski. Voikoski-laiva oli 45 tonnin painoinen ja 100 hv höyrykoneella varustettu varppaaja ja se kuljetti pääväylän puut. Vuohijärven rannoilta ja Hillosensalmelta reittiuitoista tulevat puut hinasi Vuohijärvi-laiva. Se poistettiin käytöstä 1953. Voikoski hinasi viimeiset lautat Siikakoskelle 1966.
Jaalan vesistöissä oli runsaasti myös pienempiä uittoväyliä, joita pitkin tukkeja uitettiin. Pitäjän sisäosissa uitto saattoi alkaa pienestä purosta jatkuen Ruuhaselle, Huhdasjärvenjoelle, Vesalanjoelle ja Niskajärveen. Niskajärvelle puita tuli muiltakin reiteiltä ja sieltä hinaajat vetivät lauttoja kohti Verlaa.
Uiton aikana elämä kylissä vilkastui. Tukkilaisille leivottiin ja keitettiin kahvia korvausta vastaan ja reittien varsilla talojen tuvat täyttyivät yöpyjistä. Sesonki kesti pienemmillä reiteillä yhdestä kolmeen kuukautta.
Alkukoordinaatit sijaitsevat Vesalanjoen varressa. Läheisellä Hyrrykalliolla on oma historiansa nuorten tapaamispaikkana. 1900-luvun alussa siellä kokoontui satamäärin nuoria piirileikkeihin keinumaan, kokoille ja myös tappelemaan. Lopulta nimismies kielsi kokoontumiset alkoholin käytön ja tappeluiden takia 1930-luvulla, mutta kymmenen vuotta myöhemmin paikalla vielä ”salaa” kokoonnuttiin.
Laske sillan kaiteiden täysipitkät pystytolpat (kaiteen päiden vinojen osien lyhyempiä tolppia ei lasketa) molemmin puolin, niin saat luvun A jonka sijoitat kaavaan ja saat loppupisteen koordinaatit.
N61°(405 x A + 24)
E026°(1485 x A + 6)
Loppupiste on isomman uittoväylän rannalla, Laivarannaksi kutsutussa paikassa. Pisteelle vie polku Vesalantieltä, kävelymatkaa tieltä kertyy noin 400 metriä.