Ampumahiihdon perinteet juontavat osittain metsästys- ja sodankäyntitaitoihin. Arktisissa talvioloissa metsästävän tai taistelevan armeijan tuli kyetä ampumaan rasittavan hiihdon jälkeen tarkasti.
Tiettävästi ensimmäinen ampumahiihtoa muistuttanut kilpailu käytiin vuonna 1767 norjalaisten rajavartioston sotilaiden välillä.lähde? Laji kasvatti asteittain suosiotaan Skandinaviassa sotilaiden harjoittelumenetelmänä. Ampumahiihdon esiaste, sotilaspartiohiihto oli talviolympialaisten virallisessa kisaohjelmassa kerran Chamonix'ssa vuonna 1924, sekä näytöslajina kolme kertaa kertaa vuosina 1928, 1936 ja 1948.
Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista, jossa kilpailtiin yhdellä 20 kilometrin mittaisella lenkillä, jonka varrella oli neljä erillistä ampumapaikkaa. Niiden ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolme pisintä matkaa ammuttiin makuulta ja viimeinen pystystä. Aseena käytettiin metsästys- tai sotilaskivääriä. Vuonna 1966 siirryttiin käyttämään 150 metrin matkaa, jolta ammuttiin järjestyksessä makuu, pysty, makuu ja pysty rengastauluun. Jokaisessa ammunnassa ammuttiin viisi laukausta ja ohiammutuista sai sakkominuutin. Samana vuonna kilpailtiin 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 järjestettiin 10 kilometrin pikamatkakilpailu, jossa käytettiin viestin tapaan rikkoutuvia tauluja. Tässä kilpailumuodossa käytettiin 150 metrin sakkokierrosta rangaistuksena ohilaukauksesta.
Tämä kätkö ei kerro ampumahiihdon sakkolenkistä. Tämän kätkön paikka löytyi kun ulkoilulenkki geokoirulin kanssa tuntui liian lyhyeltä, niinpä päätimme jatkaa matkaa. Alueella näet ammuntatornin, erilaisia metsäneläinten jätöksiä, illantullen voi vaikka peura osua näköetäisyydelle.
Mukavaa ulkoilupäivää !