Saarijärven aarnialue on soiden ja metsien muodostama erämaaalue. Aarnialueen eteläosan metsiä on kaskettu ja hyödynnetty tervanpolttoon. Vieläkin on moninpaikoin nähtävissä hiiltyneitä kantoja ja puun tyviosissa olevia palokoroja, halkeamia. Kun metsäpalo etenee tuulen mukana. Tuli jää kytemään puun tyvelle tuulen suojan puolelle, syntyy palokoro.
Alueen suojelu sai alkunsa 1930-luvulla, kun paikallinen metsänhoitaja halusi rauhoittaa Jääkärisaaren ja jääkäripirtin ympäristön. Hakkuut päättyivät 1930-luvulla ja alueesta tehtiin v.1948 rauhoitettu aarnialue. Metsähallitus perusti v.1955 kaksi aarnialuetta; Hyrynsalmen puoleisen alueen nimenä oli Matosuo 383 ha ja Suomussalmen puolella oli 705 ha Saarijärven aarnialue. Saarijärven aarnialueen suurin luonnonarvo on metsien luonnontilaisuus ja järeän puuston runsaus. Hyrynsalmen puoleisen metsät ovat vanhasta kaskeamisesta huolimatta koskemattoman tuntuisia ja suuria aihkipuita ja lahopuita on paljon.
Saarijärven aarnialueella tavataan vanhan metsän eläjiä kuten hömö- ,lapin- ja kuusitiaisia. Palokärjet tekevät honkiin reikiä. Petolinnuista kanahaukan on nähty pesivän vakituisesti. Lapinpöllö on tehnyt savupiippukelon päähän pesänsä ja helmipöllö puputtelee metsän suojassa. Laulujoutsesen pesii alueella ja useita kurkiparia. Kanalinnuista metso ja pyy viihtyvät alueella. Kätkön piilotuksen aikaan huomasimme koppelon hautovan viittä munaansa mättäikössä, kuusien suojassa. Hirviä ja poroja liikuu myös alueella. Kasviharvinaisuuksia alueella ei ole, mutta lahopuilla viihtyviä kääpälajeja on runsaasti.
Tulenteko on sallittu vain merkityillä tumlentekopaikoilla. Onkiminen ja pilkkiminen alueen lammissa on sallittu, mutta virtaavissa vesissä kalastamiseen tarvitaan kalastuksenhoitomaksu ja Metsähallituksen vapalupa. Lemmikit on pidettävä kiinni. Liikuthan alueella luonnonrauhasta nauttien ja luontoa kunnioittaen.
Lähde Metsähallituksen luontoon.fi.